maanantai 19. helmikuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - Monsters Inc

Seuraavana katsottavien elokuvien listalla on Monsters Inc, joka Pixarin neljäs leffa vuodelta 2001. Itse elokuva ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta muutamat hahmot olin nähnyt Pixarin aiemmissa lyhytelokuvissa sekä toki mainoksista. Elokuvalla on poikkeuksellisen kova setti ääninäyttelijöitä, mukana ovat mm. John  Goodman, Billy Crystal, Steve Buscemi, James Coburn ja Jennifer Tilly ja olin jo pelkästään näistä melko innoissani. Se että riittääkö hyvä näyttelijäkaarti tekemään elokuvasta loistavan, jäi kuitenkin vielä nähtäväksi.

Elokuva kertoo hirviöiden kansoittamasta Monstropoliksen  kaupungista, joka saa sähkönsä pienten lasten kiljahduksista. Hirviöt pääsevät lasten vaatekomeroihin portaaliovien kautta ja käyvätkin joka yö säikyttelemässä poloisia, oman yhteiskunnan edun vuoksi tottakai. Kaikkein taitavin säikyttelijä on isokokoinen, karvainen ja sininen Sulley, siitäkin huolimatta että hän on muutoin hyvin lempeä luonteeltaan. Hirviöillä on säikyttelyssä vain kaksi pyhää sääntö, joita ei saa rikkoa. Ensinnäkin lapsien ei saa antaa koskettaa heitä, sillä puheiden mukaan tämä on kuollettavaa hirviölle. Toisekseen mitään lasten tavaroita ei saa tuoda mukana hirviökaupungin puolelle. Parhaatkin joskus kuitenkin mokaavat ja siitäkös soppa lopulta syntyy, kun Sulley tuo vahingossa 3-vuotiaan Boo-tytön Monstropoliksen puolelle ja tämä luonnollisesti pääsee vielä karkuteille...

Tällä kertaa elokuvan mukana ei tullut enää ihan yhtä megalomaanista määrää extroja, kuten aiemmissa katsomissani Pixarin elokuvissa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä laatu on edelleen korkea. Tällä kertaa mukana oli noin 20 minuuttia kestävä sessio, jossa elokuvan tekijät keskustelevat elokuvan tekemisestä. Mukana olivat myös pari Pixarin aiempaa lyhytelokuvaa (For the Birds ja Mike's New Car) sekä Monsters Inc -elokuvan kommenttiraita.

Varsinainen elokuva oli ainakin hienon  näköinen ja erityisesti Sulley  näytti karvoineen upealta. Monsters Inc on ollut melko näkyvästi esillä Pixarin tuotekatalogissa ja halusin kovasti tykätä tästä elokuvasti. Jostain syystä en saanut siitä kuitenkaan kovinkaan suuria kiksejä ja rehellisesti sanottuna onnistuin jopa nukahtamaan elokuvan aikana :-D (tosin se ei ollut elokuvan syy, olin jo valmiiksi aika väsynyt). Elokuvan jutut olivatselvästi suunnattu nuoremmalle väelle. Monissa lapsille suunnatuissa elokuvissa on myös aikuisille suunnattuja vitsejä ja viittauksia, mutta ainakaan itse en tuollaisia kovinkaan paljon huomannut. Kyllä Monsterit varmasti lapsille maistuu mutta näin aikuiselle elokuva ei valitettavasti tuonut kovinkaan paljoa viihdearvoa.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - Toy Story 2

A Bug's Lifen jälkeen seuraavana Pixar -elokuvana on vuonna 1999 valmistunut Toy Story 2. Ensimmäinen Toy Story oli ilmestyessään suuri menestys ja olikin vain ajan kysymys, milloinka tekijät puskevat ulos jatko-osan. Itse en ollut ensimmäisestä osasta aivan niin vaikuttunut kuin olisin etukäteen odottanut ja nyt tällä kakkosella olikin näytön paikka...

Eräänä päivänä edellisestä elokuvasta tutun Andy-pojan äiti päättää hankkiutua eroon vanhasta rojusta ja järjestää pihamyyjäiset. Pojan lelusheriffi Woody (Tom Hanks) onnistuu pelastamaan lelupingviinin pois myyntipöydältä, mutta joutuukin itse siinä tohinassa vahingossa harvinaisia leluja keräävän Al McWhigginin (Wayne Knight) matkaan. Tämä ei tietenkään ole OK juttu Buzz Lightyearille (Tim Allen) sekä muille Woodyn ystäville ja he lähtevät toverinsa pelastusmatkalle toiselle puolelle kaupunkia. Kaappauksensa aikana Woodylle paljastuu, että hän perustui alunperin 1950-luvulla pyörineeseen TV-sarjaan ja hän tutustuu muihinkin saman sarjan leluihin kuten lehmityttö Jessieen, Stinky kullanhuuhtoja-Peteen sekä Woodyn hevonen Bullseyeen. Uudet tuttavuudet muistuttavat Woodya kuitenkin elämän realiteeteista ja siitä, että kannattaako tämän palata enää takaisin Andyn luokse pojan kasvaessa pian isoksi.

Pixarin kolmannen elokuvan kohdalla tämä ei tunnu enää yllätykseltä, mutta Pixar osaa kyllä pakata elokuvien mukaan upeat määrät extroja. Mukana on niitä perinteisiä poistettuja kohtauksia, elokuvan kehityksestä kertovia dokumentteja, animoinnista, elokuvan musiikista sekä sitten se mielestäni ehkä kiinnostavin juttu eli kommenttiraita. Lukuisten muiden juttujen  lisäksi tekijät esittelevät Woody-aiheista krääsää aivan kuten elokusassa näytettiin ja elokuvaa tehneet tietokonegraafikot pääsevät kertomaan, mitä kautta he tulivat töihin Pixarille. Jos jotain urputtamista pitäisi keksiä, niin mukana on jostain syystä extroja, jotka olivat T-paitojen ja muiden vinkkien perusteella Toy Story 3:n ajalta eli tekijät ovat hieman kierrättäneet materiaalia. Mukana olikin myös esim. pätkä jossa kerrottiin Toy Story 3:ssa esiintyvistä uusista leluista, mikä  ei ollut tosiaankaan sellainen asia jota haluaisin kakkososaa katsoessani vielä nähdä. Tuo oli kuitenkin vain pieni miinus ja kokonaisuudessaan extrat -osuus on määränsä vuoksi kuitenkin kuin extra-intoilijan märkä päiväuni.


Ensimmäisen ja tämän elokuvan välillä on ollut noin neljä vuotta aikaa ja tuona aikana tekniikka on luonnollisesti kehittynyt. Toy Story 2 näyttääkin tämän johdosta hieman paremmalta edeltäjäänsä verrattuna, mutta onneksi muutoksia ei ole tehty liian järeällä  kädellä. Elokuva näyttää edellään tutulta, joskin hieman  hiotummalta. Vaikka tälläkään kerralla elokuvan juoni ei olekaan kovinkaan hääppöinen, tässä oli sentään panostettu huumoripuoleen reilusti enemmän. Leluhahmot ovat edelleen ihan hauskoja, erityisesti Buzz Lightyear ja hänen kiistansa arkkivihollisensa keisari Zurgin kanssa. En tykännyt kuitenkaan kovinkaan  paljoa uudesta hahmosta Jessiestä, jotenkin hänen kliseinen cowboymaisuus vaan ärsytti itseäni. Onneksi pienet puutteet jäävät kuitenkin hyvien puolien varjoon ja tämä toinen Toy Story oli jo hieman viihdyttävämpikin tapaus, kuin mitä edeltäjänsä oli.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - A Bug's Life

Vuorossa oli taas Pixar -elokuvien katsontaa. Mietin hetken aikaa, katsoisinko elokuvia Pixar-boxin tarjoamassa järjestyksessä, vaiko elokuvien julkaisuajan mukaisessa järjestyksessä. Lopulta päädyin jälkimmäiseen, koska samalla pääsee paremmin hahmottamaan, miten kyseisen elokuvapuljun elokuvat ovat kehittyneet ajan kuluessa. Toy Storyn jälkeen seuraavana elokuvana vuorossa oli siis Pixarin toinen elokuva A Bug's Life, jonka studio julkaisu vuonna 1998.

Elokuva kertoo Flik -nimisestä muurahaisesta, jolla on vilkkaana ja kekseliäänä otuksena kokoajan uusia vempaimia kehitteillä. Valitettavasti nämä keksinnöt eivät useinkaan toimi ja aiheuttavakin usein enemmän haittaa, kuin hyötyä. Flik asuu pelon alla elävässä muurahaisyhteiskunnassa, joka on saanut riesakseen heitä alistavat heinäsirkat. Joka vuosi nämä heinäsirkat saapuvat muurahaisten saarelle kiristysreissulle keräämään näiden keräämiä ruokia. 

Eräänä vuotena juuri kun heinäsirkat ovat saapumassa ja ruuat on asetettu valmiiksi, Flik onnistuu tunaroimaan ja koko kerätty ruokakolehti tuhoutuu. Tästä ei heinäsirkat tietenkään ilahdu, mutta antavat lopulta asian olla mikäli muurahaiset keräävät seuraavalla kerralla tuplasti isomman ruokasaaliin. Vaatimukset ovat kuitenkin aivan liian kovat ja jotain muita ratkaisuja pitää keksiä. Koska koko soppa on Flikin syytä, hänet lähetetäänkin pois saarelta etsimään sellaisia ötököitä, jotka ovat valmiita taistelemaan muurahaisten puolesta. Flik löytääkin juuri sopivan ryhmän voimakkaita ja urhoollisia sotureita, mutta kaikkien epäonneksi kyseessä on väärinkäsitys ja joukkio onkin näyttelijöitä, jotka luulevat olevansa matkalla performanssikeikalle... näyttelemään sotureita.

Boxin mukana tullut versio A Bug's Lifesta oli ns. 10-vuotis juhlaversio ja sisälti ison määrän erilaisia extroja. Mukana oli normaalien trailereitten ja mainosten lisäksi mm. Pixarin lyhytelokuva Geri's Game, jossa vanhus pelaa yksinään shakkia. Muissa videoissa esiteltiin mm millainen juoni  elokuvalle oltiin alunperin suunniteltu ja erilaisia tuotantoon liittyviä dokumentteja. Lisäksi mukana oli parikymmentä minuuttia kestävä video jossa elokuvan tekijät muistelevat elokuvaa 10 vuotta julkaisun jälkeen ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä elokuvan kommenttiraita. Katseltavaa tai kuunneltavaa riittää varsinaisen elokuvan lisäksi siis useammaksi tunniksi.

Haluaisin tykätä tästä elokuvasta, mutta valitettavasti Se Jokin mielestäni vain puuttuu. Elokuva näyttää kyllä hyvältä ja lisälaatua saa blu-rayn teräväpiirtotekniikasta, mutta itse elokuva ei tuntunut kuitenkaan kovinkaan mielenkiintoiselta. Elokuvassa on kyllä iso kasa hyönteismaailmaan liittyviä sanallisia vitsejä, mutta (ehkä kyse on vain kielimuurista) minua ne eivät kovinkaan naurattaneet. Loppua kohti elokuva sentään parani hitusen. Jotenkin tämä ei iskenyt omaan aikuiseen makuhermoon, mutta uskoisin nuoremmille tämän olevan kuitenkin loistoleffa.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Tarjous: The Rockstar Games Humble Bundle


Oletko missannut aikoinaan suuntaa näyttävän Grand Theft Auto -pelisarjan? Entä Suomalaisista juurista ponnistaneet Max Paynet, L.A. Noiren tai suurta kohtua herättäneet Manhunt ja Bully -pelit? Jos vastauksesi edes osaan näistä oli kyllä, niin nyt sinulla on loistava tilaisuus tutustua edulliseen hintaan palaan pelihistoriaa. Tällä kerta Humble  Bundlen hyväntekeväisyyspeleihin on nivottu kopallinen Rockstar Gamesin pahamaineisia tuotoksia.

Jos Humble Bundlen konsepti on entuudestaan tuntematon, niin tässä se lyhyesti. Maksat peleistä haluamasi summan ja halutessasi voit valita, mikä osa tuosta summasta menee hyväntekeväisyyteen, pelien tekijöille tai Humble Bundlelle aiheutuvien kustannusten ylläpitoon. Kampanjoissa on aina muutama hintarappunen ja kun maksamasi summa ylittää tälläisen rappusen, myös saamiesi pelien määrä lisääntyy. Ensimmäinen hintarappunen on aina vaivaiset yksi dollaria (0.95 euroa) eli pelaamaan pääsee jo todella pikkurahalla ja pelien hinta/määrä suhde eikun paranee, mitä enemmän riihikuivaa laittaa kehiin. Varsinaisten pelien lisäksi kaupan kylkiäisenä saat vielä pelien soundtrackeja, alennuskuponkeja ja muuta lisuketta, mikäli sellaisista sattuu tykkäämään.

Seuraavaksi on listattuna tämänkertaisen tarjouksen hintarappuset.

Maksamalla yhden dollarin (0.95 euroa) saat pelit:
  • Manhunt
  • Grand Theft Auto: Vice City
  • Grand Theft Auto 3
  • Max Payne

Maksamalla vähintään keskiarvon verran maksetuista summista eli tällä hetkellä noin 8.80 dollaria/7.10 euroa saat edellisten lisäksi:
  • Bully: Scholarship Edition
  • Grand Theft Auto: San Andreas
  • L.A. Noire
  • Max Payne 2: The Fall of Max Payne

Maksamalla vähintään 15.00 dollaria/12.15 euroa saat edellisten lisäksi:
  • L.A. Noire: DLC Bundle
  • Grand Theft Auto 4
  • Grand Theft Auto: Episodes from Liberty City
  • Max Payne 3

maanantai 29. tammikuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - Toy Story

Nyt on aika aloittaa taas uusi katseluprojekti ja tämän nimi on Pixar Collection. Kokoelma sisältää 17 Pixar Studiosin leffaa, joista itse olen nähnyt tätä ennen vain yhden. Tämä boxi, aivan kuten Disney Classics viime vuonna, onkin erinomainen keino sivistää itseäni samalla sellaisten elokuvien pariin, jotka olen aiemmin missannut. Ensimmäisenä vuorossa on Toy Story, joka oli ilmestyessään 1995 uraauurtava elokuva täysin tietokoneella tehtynä täyspitkänä elokuvana. Suosionsa vuoksi odotukset elokuvaa kohtaan olivat todella korkeat, mutta toisaalta pieni pelko oli ilmassa, että onko ajan hammas kerennyt puremaan elokuvaan, koska tietokonegrafiikka kun saattaa näyttää melko karulta pidemmän ajan kuluttua.

Elokuva kuitenkin kertoo Woody-nimisestä sheriffistä (Tom Hanks), joka on Andy-pojan suosikkilelu. Jokaisena jouluna ja syntymäpäivänään Andy saa uusia leluja ja kaikki aiemmat lelut jännittävät kauhulla, jääkö joku heistä unohduksiin ja sitä kautta kirpputorille. Eräänä syntymäpäivänä tuo pelko sitten toteutuu, kun Andy saa äidiltään jokaisen pojan toivelahjan, Buzz Lightyear -nimisen toimintafiguurin (Tim Allen). Woodyn on vaikea sulattaa tilannetta ja kateuksissaan meinaa tuupata Buzzin pöydän taakse, mutta tämä tipahtaakin vahingossa ikkunasta pihalle. Muut lelut näkevät tämän ja luulevat Woodyn tehneen tämän tarkoituksella ja tämän jälkeen Woodyn ei auta kuin lähteä etsimään Buzzia takaisin.

Muiden elokuvien yhteydessä olen tottunut melko suppeaan tarjontaan, mitä tulee elokuvan mukana tuleviin ylimääräisiin sisältöihin eli ns extroihin. Toy Story on sitten toista maata ja aloin haukkomaan melkein henkeä tämän sisällön määrästä. Erilaisia juttuja on niin paljon, että niiden listaamiseen tarvitaan kaksi omaa sivua Bluray-version päävalikossa. Mukana on niin Nasan kanssa tehtyjä pikaisia opetusvideoita lapsille, haastatteluja, poistettuja kohtauksia, puhumattakaan siitä  kuuluisasta kommenttiraidasta. Sisällön määrä on aivan valtava siihen nähden, että ne on tungettu yhdelle levylle elokuvan lisäksi. Valitettavasti aloin katsomaan Toy Storya hieman myöhäisessä vaiheessa ja huomasin näiden määrän turhan myöhään. En siis valitettavasti kerennyt katsomaan näitä vielä läpi, mutta jos muissakin Pixarin leffoissa extrojen määrä tulee olemaan tätä luokkaa, ei voi sanoa kuin että wau!

Aivan kirjoituksen alussa mainitsemani ennakkopelkoni oli täysin turha. Vaikka elokuvan julkaisusta alkaa olemaan jo noin 23 vuotta, Toy Storyn tietokonegrafiikka toimii edelleen erinomaisesti. Eihän elokuva ole enää aivan niin yksityiskohtainen kuin nykyiset tietokoneella tehdyt animaatioelokuvat, mutta itse en sellaista ainakaan jäänyt kaipaamaan. Itselleni ongelmakohdaksi jäi kuitenkin elokuvan huumori, sillä vaikka monesti tiesinkin että tässä kohtaa kerrottiin vitsin, niin nämä tuntuivat enemmän väkinäiseltä. Tämä ei tosin ole niinkään elokuvan vika vaan omani, sillä mitäpä minä katselen tämän ikäisenä lapsille suunnattuja elokuvia :-D Muutaman kerran elokuva sai kyllä hymyn minunkin huulille, elokuva sisältää useita viittauksia esim. muihin elokuviin, kuten Manaaja. Vaikka elokuvalla onkin omat ongelmakohtansa oli se ihan hyvää viihdettä ja suosittelen silti kaikille.