Perjantai-illan kunniaksi tuli katsottua 28 päivää myöhemmin. Elokuva on vaihtelun vuoksi brittien versiointi zombie-epidemiaan ja kohtalaisen hyvä sellainen.
Elokuva alkaa kohtauksella, jossa eläinaktivistit päästävät koe-eläinten laboratoriossa vapaaksi simpanssin, jonka veressä on vaarallinen virus. Raivohulluksi tappajaksi kantajansa muuttava virus tottakai pääsee leviämään ensin paikalla oleviin ihmisiin ja sen jälkeen laboratorion ulkopuolelle. 28 päivän päästä Jim -niminen mies (Cillian Murphy) herää Lontoossa sairaalasta oltuaan tähän asti koomassa. Virus on kerennyt levitä ja kaupungin vilkkaimmatkin kadut ovat jo täysin autioita. Pian Jim törmää kuitenkin sekä viruksen kantajiin, että selviytyjiin ja yhdessä he alkavat selvittämään miten selvitä elossa. Liian myöhään he kuitenkin huomaavat, ettei viruksen kantajat ole ainoa uhka.
Täytyy myöntää, että minulla on hieman ristiriitaiset ajatukset tästä elokuvasta. Toimintakohtauksissa minua ainakin häiritsi digitaalisella kameralla kuvatut kohtaukset, aivan kuin kohtauksia olisi nopeutettu ja muutenkin jälki vaikutti minusta todella suttuiselta. Voi olla että nuo efektit on tehty tarkoituksella, mutta minusta ne olivat rumia. Lisäksi pakko myöntää, että en ole ollut yleensäkään suuri brittifani, joten heidän puhetapansa (mm. Frank) yhdistettynä turhankin lupsakoihin hahmoihin (Frank) ja vähän väliä soiviin pilipalimusiikkeihin (Frankin ollessa kuvassa) saivat minut näkemään punaista. Eräs myönteinen asia elokuvassa olivat nopeat ja juoksevat zombiet (tai viruksen tartuttamia eläviä ihmisiähän ne oikeasti olivat). En yksinkertaisesti kestäisi, jos nykyleffoissa "zombiet" liikkuisivat puoli metriä sekunnissa ja joku tulisi siitä huolimatta näiden tappamiksi tai kukaan pitäisi näitä yleensäkkin uhkana.
Elokuva ei siis ole aivan täydellinen, mutta kelpaa katsottavaksi paremman puutteessa. Myönnetään että pidän enemmän tämän elokuvan hieman toimintapainotteisemmasta jatko-osasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti