Vaikka moni tuntuukin pitävän ensimmäistä Alien-elokuvaa sarjan parhaana osana, kallistun itse kuitenkin toiseen osaan eli Aliensiin. Ensimmäinen osa painottui jännitykseen, tämä toinen enemmän toimintaan. Vaikka pidänkin yleensä jännityselokuvista enemmän, on tästä toimintaleffasta tehty niin loistava paketti, etten keksi siitä mitään merkittävää valittamisen aihetta.
Elokuva jatkuu suoraan ensimmäisestä osasta, jossa Ellen Ripleyn ryhmä löytää autiolta LV-426 -planeetalta uuden lajin, joka tappaa lopulta muut ryhmän jäsenet. Ripley räjäyttää olennon avaruusaluksen mukana ja jää pelastussukkulalla leijumaan avaruuteen. Toisen osan alussa Ripleyn sukkulan löydetään, mutta hän onkin vaeltanut avaruudessa odotettua kauemman aikaa. Tänä aikana LV-426 -planeetalle on muuttanut ihmisiä, jotka tottakai vasta juuri nyt löytävät olentojen avaruusaluksen ja yhteys siirtokuntaan katkeaa. Ripley lähtee konsulttina merijalkaväen sotilaiden mukaan selvittämään tilannetta, mutta asiat ei tietenkään mene aivan suunnitellusti.
Olen tykännyt todella paljon tämän elokuvan tunnelmasta. Erityisesti merijalkaväen sotilaiden ylimielinen machoilu ja vitsailu on kantava voima tässä elokuvassa. Lisäksi ympäristöt ja teknologiat ovat mielestäni todella coolit (olen elokuvan ensinäkemästä saakka halunnut saada oman M-41A pulssikiväärin). Olen pelannut muutamia aiheeseen liittyviä pelejä (Aliens versus Predator 2, 2001 ja Aliens vs Predator, 2010) ja olen suuresti ilahtunut, että niihin on otettu vaikutteita juuri tästä kakkososasta. Kaikissa muissa osissa tunnelma on yksinkertaisesti tylsä.
Jos väkisin pitäisi jotain kielteistä sanoa, niin elokuvan lapsihahmo Newt on suhteellisen ärsyttävä. Lisäksi erään lentolaitteen tipahtaessa trikkikuvaukset ovat aika koomisen tökeröt. Elokuva on muuten kuitenkin niin loistava, ettei noilla seikoilla ole suurtakaan merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti