Suhtautumiseni elokuvista jne tehdyistä lisenssipeleistä on melko skeptinen. Myöskään Taru Sormusten Herrasta -pelit eivät ole koskaan herättänyt suurempaa kiinnostusta, koska ennakkoasenteeni on ollut, että niissä ratsastetaan vain TSH:n maineella ja pelit itse on tehty vasemmalla kädellä. Pari kuukautta sitten tuttavani alkoi kehumaan Shadow of Mordoria erityisesti Batman Arkham- sekä Assassin's Creed -pelisarjojen kaltaiseksi peliksi ja koska itse nyt satun diggaamaan kyseisistä pelisarjoista, otin riskin ja laitoin pelin virtuaalisen pelikaupan ostoskoriin.
Shadow of Mordorin tapahtumat sijoittuvat Hobitin ja Sormusten Herrojen väliselle ajanjaksolle. Talion on samooja, jonka tehtävä on ollut vartioida Mordorin Mustaa Porttia. Sauronin örkkijoukot onnistuvat kuitenkin portin valtaamisessa ja tappavat samaan syssyyn Talionin perheen ja itse Talioninkin. Mies ei kuitenkaan varsinaisesti kuole vaan jää elämän ja kuoleman välimaastoon, jossa hänelle ilmaantuu Celebrimbor -nimisen haltian haamu selittäen tilanteen. Vaikka Celebrimbor ei muistakaan edes kuka hän oli ennen kuolemaansa, lupaa hän auttaa Talionia perheensä surman kostamisessa. Yhteisen seikkailun aikana haamuhaltian muisti palaa pätkittäin ja he saavat myös liittolaisia mm. Klonkusta sekä Lithariel -nimisestä soturinaisesta.
Kosto tapahtuu seikkailemalla ympäri Mordorin örkkien kansoittamia vihreitä niittyjä ja suorittamalla siellä-täällä löytyviä tehtäviä. Tehtävät liittyvät melkein aina jonkin johtajaörkin nirhaamiseen, joskin muutamia poikkeuksiakin löytyy. Yleensä tähän nirhaamiseen löytyy kuitenkin useita erilaisia lähestymistapoja, mistä löytyykin tämän pelin erinomaisuus. Suoran toiminnan miehet/naiset hyökkäävät pää edellä örkkilaumojen keskelle käyden sitten näyttäviä yksi sataa örkkiä vastaan -taisteluita. Homma ei kuitenkaan käy helpoksi koska todennäköisesti viholliset hälyttävät paikalle apujoukkoja sotasorvea soittamalla tai sytyttämällä hälytyskokon palamaan.
Toinen ja todennäköisesti toimivampi tapa onkin hiippailla alueella mahdollisimman huomaamattomasti ja napsia örkkejä tikarilla yksi kerrallaan. Jos örkit huomaavat Talionin tai maassa makaavan ruumiin. juoksevat nämä välittömästi tekemään hälytystä. Tälläisessä tilanteessa juoksijan kannattaa niitata nopeasti ja huomaamattomasti, sillä muuten paikka kuhisee taas kymmenittäin örkkejä. Hiljaisen niittaamisen lisäksi örkkikantaa voi harventaa mm. päästämällä vapaaksi häkeissä pidettyjä caragors -petoja, tiputtamalla laumojen keskelle ampiaisia muistuttavia ötökkäpesiä tai myrkyttämällä viina-astioita, joista örkit sitten käyvät lipittämässä. Kun salamurhan kohteen ympärillä pörräävät suojajoukot on saatu harvennettua, Talionilla on otollinen aika käydä hoitamassa kuollettava tehtävänsä loppuun.
Pelin varmasti eniten puhuttanut uudistus on Nemesis -järjestelmä, jossa jokaisella örkkikapteenilla on oma ulkonäkö ja persoonallisuutensa. Jokaisella kapteenilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joita kannattaa hyödyntää suunnitellessa yhteenottoja näiden kanssa. Örkki saattaa olla esimerkiksi immuuni kaikille normaaleille hyökkäyksille, mutta laskee allensa ja juoksee karkuun nähdessään lähistöllä caragors-petoja. Pelästyessään ylivoimaisinkin vastustaja menettää erikoisvahvuutensa ja silloin onkin H-hetki tehdä näille lopullinen isku. Nemesis-järjestelmän hienous on siinä, että jokaisen taistelun lopputuloksella on merkitys. Jos örkki onnistuu tappamaan Talionin, hän nousee armeijassa korkeampaan asemaan ja on ensi kohtaamiskerralla voimakkaampi. Hävitessään puolestaan joku toinen örkki astuu pian hänen tilalle ja örkit käyvät voimakamppailua keskenäänkin, vaikkei Talion ole näissä osallisena. Mikään tieto örkkien armeijasta ei tule ilmaiseksi vaan Talion joutuu ottamaan alempiarvoisia örkkejä kiinni ja kuulustella näitä saadakseen haluamansa tiedot.
Pelihahmoa voi kehittää oman pelityylin mukaiseen suuntaan, sillä Talion kerää tehtävistä "rahaa" jolla voi myöhemmin ostella uusia taitoja. Erikoistaitoina saattaa olla esimerkiksi yhdellä iskulla teloitus, caragors -pedolla ratsastamiskyky ja pakenevan vihollisen naulaaminen paikoilleen ampumalla tätä jousipyssyllä jalkaan.
Kaikki ei ole tietenkään täydellistä ja rehellisesti sanoen pelin tarinapuoli ei ollut mielestäni kovinkaan kaksinen. Tehtävät olivat tosiaan pääasiassa tyyliin "käy tappamassa se ja se örkki". Pelin loppupuolella mukaan tulee tappamisen lisäksi muutakin suhteellisen kiinnostavaa pelimekaniikkaa, mutta varsinaiseen tarinaan sillä ei ole merkittävää muutosta. Missä Shadow of Mordor sitten loistaa on juuri erittäin toimiva taistelu sekä sen vastapaino hiippailupuoli. Ne oli toteutettu niin nautinnollisesti, etten halunnut edetä edes pelin juonitehtävissä kun olisi ollut vaara että tehtävät loppuisivat kesken ja sitten peli olisi ohi. Ja näinhän sitten lopulta kävikin, että kun jatkoin taas päätehtävien suoritusta, niin pelin loppu tuli kuin nurkan takaa ja oli jopa pienoinen pettymys. Onneksi tarinamoodin jälkeen voi palata Mordoriin suorittamaan loppuja vapaaehtoisia tehtäviä, tappamaan örkkejä ihan huvin vuoksi sekä pelaamaan pelin mukana tulevia muita pelimoodeja (joita en ole vielä testannut). Pienistä puutteistaan huolimatta Shadow of Mordor on mielestäni yksi vuoden 2014 parhaimmista peleistä ja suosittelen sitä vilpittömästi kenelle tahansa.
Tähän loppuun vielä pieni video Shadow of Mordorista, olkaa hyvä! Oikean alanurkan rattaan kuvakkeesta voi säätää ainakin kuvan laatua paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti