torstai 24. marraskuuta 2016

Tarjous: Musta perjantai


Vaikka vielä ei ole edes perjantai, niin monikaan ihminen ei ole pystynyt välttymään tiedolta, että tämän viikon perjantai on musta. Kyse on alunperin Yhdysvalloista tulleesta Black Friday -päivästä, joka aloittaa kauppojen joulusesongin, joka puolestaan on vuoden vilkkainta aikaa. Suomalaisten näkökulmasta tämä näkyy erityisesti verkkokaupoissa, joissa on kyseisenä päivänä suuria tarjouksia tuotteisiin.

Alennusmyyntejä on käytännössä kaikkien tuoteryhmien kaupoissa, mutta itseäni kiinnostavat erityisesti elokuviin, TV-sarjoihin, peleihin ja viihde-elektroniikkaan liittyvät alennusmyynnit. Jotkut nettikaupat ovat alennusmyyntinsä jo aloittaneet, jotku (erityisesti suomalaiset) kaupat aloittavat sen vasta puolenyön aikaan. Kauppojen myyntimenetelmät vaihtelevat toisistaan paljonkin. Jotkut näistä lätkäsevät myyntikataloginsa kerralla näkyviin, toiset taas ripottelevat uusia alennuksia verkkosivuillensa pitkin päivää. Luvassa on kuitenkin mielenkiintoinen päivä ja hyvin todennäköisesti itsekään en malta pitää luottokorttiani kokonaan jemmassa.

Tässä on kuitenkin muutamia sivustoja, joita kannattaa seurata päivän aikana, tottakai omien mieltymystensä mukaisesti riippuen millaisen tavaran ostamisesta on kiinnostunut:

Discshop (alkanut jo)
GOG.COM (alkanut jo)
Greenman Gaming (alkanut jo)
Origin  (alkanut jo)
Steam Store (ei varsinaisesti Black Friday vaan Steamin syysale)

Tuossa oli vain muutamia mieleen tulevia verkkokauppoja. Onko sinulla mielessä hyviä seurattavia? Jos on, niin kerro meille muillekkin kommenteissa! :) Ja millaisia löydöksiä teit?

maanantai 21. marraskuuta 2016

Peliviikko: Overwatch

Peliviikko alkaa olemaan lopuillaan ja nyt on vuorossa viimeisimmän pelin vuoro. Tällä kertaa vuorossa ei ole mikään Disneyn tasohyppelypeli eikä edes 90-luvun seikkailupeli. Tällä kertaa vuorossa on niinkin vanha peli, kuin tänä vuonna julkaistu Overwatch. Itse en lähtenyt pelin julkaisun yhteydessä Overwatch -hypejunaan mukaan, koska minulla oli ennakkokäsitys että kyseessä on käytännössä vain Team Fortress 2 -peli nykyaikaisemmilla grafiikoilla ja uusilla hahmoluokilla. Tänä viikonloppuna Overwatch oli ilmaiseksi pelattavissa, joten ajattelin tarkistaa olivatko ennakkokäsitykseni oikeat. Aluksi joudun lisäksi sanomaan, että en kerennyt pelaamaan Overwatchia hirmu paljoa eli pelattuja matseja kertyi alle kymmenen eli kerkesin näkemään vain todella pienen pintaraapaisun pelistä. 

Overwatch on kuitenkin melko simppeliä tiimipohjaista FPS-räiskintää, aivan kuten TF2 oli aikoinaan. Pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen ja säntäävät sokkelomaiseen kenttään räiskimään keskenään. Toisen tiimin jäsenten tappaminen on kuitenkin sivuseikka ja tärkeintä on suorittaa tehtävää, joka saattaa olla kentästä riippuen esim. kontrollialueiden valtaamista tai vaunun työntämistä kentän läpi samalla kun luodit sinkoilevat ilmassa. Ennen pelin alkua valitaan pelihahmo hyökkäys-, puolustus-, tankki- tai tukiluokasta ja tämä vaikuttaa siihen, millaisella roolilla taistelua sitten käydään. Perusajatus pysyy siis täysin samana, kuin mitä TF2:ssa oli. Se missä Overwatch kuitenkin eroaa TF2:sta on sen tarjoama monipuolisuus. TF2:n yhdeksän hahmoluokan sijaan Overwatchissa on jokaisessa neljässä luokassa 5-7 hahmoa kussakin. Jokaisella hahmolla on omat aseistuksensa ja pelityylinsä, joten jokaiselle löytyy varmasti omaan pelityyliin sopiva hahmo.

Kuten aiemmin mainitsin, niin tutustumisaikani peliin oli melko vähäinen ja varmasti mielipiteeni pelistä olisi erilainen, jos olisin kerennyt tutustumaan siihen paremmin. Nyt tuntemattomat kartat, eri hahmojen aseistukset ja uusi peli ylipäätänsä aiheuttivat vielä sen, että pelaaminen oli aikamoista kaaosta ja kompurointia. Em asioiden tultua tutuksi pelaaminenkin tulee varmasti nautittavammaksi, mutta nyt se jäi lähinnä suuremmalla hahmomäärällä varustetuksi TF2-kopioksi.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Peliviikko: Zak McKracken and the Alien Mindbenders

Peliviikko alkaa olemaan kohta jo loppusuoralla, mutta nyt olisi vielä toiseksi viimeisin pelin pikaesittely. Itse olen tykännyt todella paljon LucasArtsin seikkailupeleistä aina 90-luvulta lähtien ja erityisesti Monkey Islandit, Indiana Jonesit ja Maniac Mansionit ovat olleet lähellä sydäntäni. LucasArtsin pelilistoilla on kuitenkin eräs peli joka on saanut valtavia määriä kehuja, mutta silti se ei ole saanut ainakaan enää viime vuosina paljoa huomiota pelaajien keskuudessa. Tämä peli on Zak McKracken and the Alien Mindbenders, joka oli LucasArtsin kolmas seikkailupeli heti Labyrinthin ja Maniac Mansionin jälkeen.

Peli kertoo Zak-nimisestä kirjailijan alusta, joka työskentelee höpöhöpöjuttuja julkaisevassa tabloidi-lehdessä. Zakin aikomus siirtyä työstämään omaa kirjaa on lehden päätoimittajalle OK juttu, kunhan tämä kirjoittaa vielä yhden viimeisen lehtiartikkelin telttailijoita terrorisoivasta kaksipäisestä oravasta. Lehtijuttua tehdessä reportterillemme paljastuukin kuitenkin ettei kaksipäiset pörröhännät olekaan ainoa outo asia joka on meneillään, vaan myös avaruusolennot ovat punomassa juoniaan valloittaakseen Maan. Asialle pitäisi luonnollisesti tehdä jotain.

Zak McKracken kuuluu siis LucasArtsin varhaistuontantoon ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että se on grafiikaltaan ja käyttöliittymältään samaa luokkaa Maniac Mansionin kanssa. Vanhimpien Lucas-pelien tapaan käytettävissä olevia verbejä oli vielä hulpeat 14 kappaletta, mutta jostain syystä sekä esineiden katsominen ja ihmisten jututtaminen taas puuttuvat kokonaan. Pelissä matkaan lähtee käytännössä jokainen esine jota ei ole pultattu seinään tai lattiaan kiinni ja siinähän sitten koitat selvittää puzzleja, kun housun taskut pursuavat esineistä. Onneksi nämä puzzlet eivät ole kuitenkaan mahdottoman vaikeita ja peli etenee suht rivakkaasti. 

Peli on tarkoitettu humoristiseksi seikkailuksi, joskin aika on tainnut ajaa tällä saralla ohi ja aiheutti ainakin itseällä vain pieniä hymähdyksiä. Jos kuitenkin suhtautuu tähän peliin normaalina graafisena seikkailupelinä ja tutustumisreissuna LucasArtsin pelihistoriaan, niin Zak McKracken on ihan kiva tutustumisen kohde.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Peliviikko: Simon the Sorcerer

Viikonloppu alkoi taas uuden peliin tutustumisen merkeissä. Jos Lion Kingin ja Aladdinin jälkeen odotitte että seuraavana vuorossa olisi Jungle Book, niin ehei vaan tällä kertaa mennään seikkailupelien pariin. 90-luku oli graafisten seikkailupelien kulta-aikaa ja tuolloin valta-asemaa piti Sierra ja LucasArts. Nämä firmat eivät olleet kuitenkaan ainoita lajissaan ja myös Adventure Soft astui areenalle omilla Simon the Sorcerer -peleillään. Itse skippasin aikoinaan ensimmäisen osan ja siirryin suoraan Simon the Sorcerer 2:een, joka oli vallan hyvä ja erityisesti hauska seikkailupeli. Nyt ajattelin ottaa myös ensimmäisen osan käsittelyyn ja katsoa, että oliko pelisarja jo alussa yhtä hyvä.

Simon on tavallinen teinipoika, jonka lemmikkikoira karkaa eräänä päivänä vintille. Yllättäen vintille aukeaakin ulottuvuusportti toiseen maailmaan, jonne kaksikko uteliaana astelee. Pian Simonille paljastuu, ettei hänen saapumisensa tähän velhojen ja satuhahmojen täyttämään maailmaan ollut silkkaa sattumaa, vaan kylän velho Calypso on joutunut pahan Sordid -velhon vangiksi ja Calypso kutsui Simonin pelastamaan hänet. Pelastusoperaatio vaatii taikuuden hallitsemista ja tämän vuoksi Simonista täytyy ensin leipoa velho. Apua hommaan Simon saa paikallisessa kapakassa iskustelevilta neljältä velholta, jotka laittavat Simonin suorittamaan erinäisiä tehtäviä, kuten perinteisessä seikkailupelissä on tapana. 

Kysyttäessä mistä Simon tiesi miehet velhoiksi.
Pelissä on todella paljon samankaltaisuuksia Monkey Islandiin ja kapakan velhojen lisäksi tutulta vaikuttavat niin käyttöliittymä, kuin huumorikin. Pelin huumori todellakin toimii ja siinä päästään jo todella lähelle LucasArtin pelien tasoa. Jos Simon the Sorcerer on mennyt aikoinaan ohi, niin suosittelen tutustumaan siihen viimeistään nyt ja samalla kannattaa tutustua myös pelisarjan toiseen osaan, joka oli myös ihan bueno peli.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Peliviikko: Aladdin

Takana on neljäs päivä peliviikkoa ja sen myötä on neljännen pelin pikaesittelyn vuoro. En ole pahemmin suunnitellut etukäteen mistä peleistä kirjoittelisin, vaan olen pyrkinyt tarttumaan peleihin ihan senhetkisen fiiliksen mukaan. Eilen kirjoittelin Lion Kingistä ja se herättikin parin lukijan kommentoimaan Disneyn tasohyppelypelejä. Kommenttien yhteydessä esiin tuli firman toinenkin samoihin aikoihin tehty tasohyppelypeli Aladdin ja tästä se ajatus sitten lähti seuraavaksi peliksi.

Sulttaanin suurvisiiri Jafar haluaa saada käsiinsä Ihmeiden Luolassa sijaitsevan taikalampun vallatakseen maan itselleen. Tämä ei kuitenkaan onnistu ongelmitta ja Jafar tarvitsee luolaan päästäkseen Aladdinin apua. Aladdin houkutellaan mukaan kertomalla luolassa olevista rikkauksista ja tästä seikkailusta saadaankin hyvä tekosyy Aladdinille juosta ja pomppia kaupungin kaduilla, aavikolla, luolissa ja ties missä muissa itämaisissa paikoissa. Alueilla vastaan tulee vihaisia turbaanimiehiä ja vihaisia eläimiä ja kaikilla tuntuu olevan jotain Aladdinia vastaan, kerta hyökkäävät nuoren miehen kimppuun. Näihin tehoaa joko miekalla huitominen tai ympäristöstä kerättävillä omenoilla heittäminen, edellämainituista vaihtoehdoista omenat ovat hassua kyllä se tehokkaampi tapa hyökätä.

Aivan kuten Lion King, niin myös tämän pelin animoinnit on tehty todella näyttävästi ja Aladdin liikkuu muutenkin rivakkaasti tehden pelistä todella nopeatempoisen. Lion Kingin kerrasta tappavien hyppykohtauksien puuttuminen tekee pelistä helpomman ja välillä vastaan tulevalta kauppiaalta saa ostettua vielä lisäelämiä, jos on muistanut kerätä kentistä rahana toimivia timantteja. Pelasin peliä vain kaksi kertaa, joista jälkimmäisellä kerkesin pelaamaan ilmeisesti jo suht pitkälle ja nostatettua elämien määrän seitsemää asti. Lopetin pelaamisen kesken, koska kello alkoi olemaan jo melko paljon. Ei tämä siis hirmuisen vaikealta peliltä tuntunut, mutta vaikutti sitäkin hauskemmalta. Lisäpisteet pelin musiikeista, jotka olivat ainakin minun mielestä tosi hyvin peliin sopivia rallatuksia. Kokonaisuudessaan tykkäsin tästä pelistä todella paljon, jopa Lion Kingiä enemmän.

torstai 17. marraskuuta 2016

Peliviikko: Lion King

Peliviikko jatkuu entiseen malliin ja vuorossa on taas uusi peli "esiteltävänä"! 90-luvulla tuli ulos useampikin menestynyt piirroselokuva Disneyltä. Näitä elokuvia olivat mm. Aladdin, Viidakkokirja sekä Leijonakuningas, joista itse olen nähnyt kokonaan vain viimeisimmän. Leijonakuninkaalla on siinäkin mielessä erikoisasema omassa sydämessä, että se oli tuolloin perheemme ainoa VHS-muodossa oleva ostettu elokuva, ainakin siihen saakka kunnes joku kehveli lainasi sen eikä koskaan palauttanut, grrrr!!!

Menestyselokuvat poikivat usein samalla nimellä pyöriviä lisenssipelejä, joskin näiden laatu vaihtelee laidasta toiseen. Itse en näitä pelejä koskaan pelannut, mutta kuulemieni kommenttien perusteella eivät ole olleet aivan siitä huonoimmasta päästä. Joku aika sitten GOG.COM -sivusto julkaisi kerralla uusioversiot näiden kolmen elokuvan lisenssipeleistä ja päätin ostaa ne talteen, jotta pääsen itsekin testaamaan onko etenkin Lion King saamiensa kehujensa arvoinen.

Lion King ei pahemmin taustatarinoita valoittele ja tarina onkin tässä tasohyppelyssä sivuosassa, mitä nyt kenttien välissä vilautetaan hieman elokuvasta tuttuja kohtauksia. Pelissä ohjataan luonnollisesti elokuvienkin päähahmoa Simbaa, joka hyppii ja pommii luonnon helmassa eläimien keskellä. Pienemmät eläimet aiheuttavat Simballe vahinkoa, kun taas suurempia hyödynnetään kiipeilyyn ja muutenkin kentissä etenemiseen. Yleensä viholliset pystyy voittamaan hyppäämällä näiden päälle, mutta jotkut näistä (esim. piikkisiat) pitää kellistää ensin kumoon karjaisulla (Simban tapauksessa naukaisulla) ennenkuin päälle hyppäämistä kannattaa harkitakaan.

Myönnetään suoraan, että itse en kerennyt pääsemään pelissä vielä kovinkaan pitkälle ja peli tuntui hyvin haastavalta näin vuonna 2016 pelatessa. Erityisesti jo toisessa kentässä tuli vastaan kohtauksia, joissa pitää hyppiä todella tarkasti virtahepojen päällä ja pienikin harhahyppy aiheuttaa välittömän kuoleman. Pahinta oli vielä se, että paikat joista Simba voi tarttua kiinni hukkuu taustaan ja joudut tekemään hypyt melkeinpä tuurilla. Pelissä on muutamia lisäelämiä ja huimat yksi continue, mutta näiden loputtua joudut aloittamaan pelin aina alusta. Välillä mietitytti, että ovatko lapset 90-luvulla tosiaan pelanneet tätä ilman ragequitteja?

Hankaluudestaan huolimatta pelissä on paljon myönteisiäkin asioita. Pelin miljöö on todella kiva ja erityisesti Simban ohjaus sinällään toimii todella hyvin. Myös Simban animointi ja liikkuminen sekä kiipeily kallioilla on mukavaa katseltavaa. Ja kukapa voisi vastustaa pientä Simbaa silloin kun hän koittaa parhaansa mukaan karjua leijonamaisesti, awwwwww! Kaikenkaikkiaan Lion King oli mielestäni haastava, mutta kivan oloinen peli, jonka pariin tulee varmasti palattua vielä myöhemminkin.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Peliviikko: Shadow of the Comet

Peliviikko jatkuu ja ajattelin kirjoitella eräästä lapsuuden pelistä, nimittäin Call of the Cthulhu: Shadow of the Cometista. Lapsuudessani ennen Intternettiä ja Battlefieldejä moninpeli saattoi tarkoittaa sitä, että kokoonnuttiin kaverin luokse pelaamaan seikkailupelejä ja ratkottiin näiden puzzleja yhdessä. Yhteistyötä hyvin monesti tarvittiinkin, sillä netistä ei pystynyt katsomaan apuja ja tuon ajan pelit eivät tosiaankaan pidelleet pelaajaa kädestä ja opastaneet oikeaan suuntaan. Nyt kun parikymmentä vuotta tuosta kultaisesta 90-luvusta on mennyt ja GOG.COM teki kulttuuriteon julkaisemalla Shadow of the Cometin latausversion, niin otin pelin pikakäsittelyyn.

Shadow of the Comet yhdistelee seikkailua sekä kauhua ja tämän jälkimmäisen se on ammentanut aikalailla suoraan kauhukirjailija H.P. Lovecraftin maailmasta. Peli kertoo John Parker -nimisestä valokuvaajasta, joka saapuu Illsmouthin pikkukylään ottamaan valokuvia lähipäivinä ohi liitävästä Halleyn Komeetasta vuonna 1910. Samalla Parker haluaa selvittää mitä tapahtui komeetan edellisen vierailun aikana vuonna 1834, kun Lordi Boleskin -niminen mies näki jotain odottamatonta ja tuli tämän johdosta mielisairaalakuntoon. Aluksi kaikki vaikuttaa aivan normaalilta, moni kyläläinen toivottaa Parkerin tervetulleeksi jne, mutta pian hän alkaa huomaamaan ettei kaikki ole OK pinnan alla. Kaupunkilaiset juonivat jotain, lähimetsiköissä käydään ikävän oloisia riittejä ja Lovecraftinsa tuntevat tietävät, ettei kaikki pahuus tule aina ihmisen muodossa.

Itse toimin lapsuudessa enemmän sivustakatsojana kaverini pelatessa  tätä peliä ja varmasti sen vuoksi en muistanut enää yksityiskohtaisesti pelin tapahtumista. Tämä oli omalla tavallaan kuitenkin hyvä asia, koska sain nyt sitten itsekin pohtia pelin ongelmia puhtaalta pöydältä. 90-luvun seikkailupelit olivat aikoinaan mielestäni joko helppoja tai vaikeita, mutta harvemmin siltä väliltä. Shadow of the Comet kuuluu mielestäni näistä tuohon vaikeampaan kategoriaan. Pelin kontrollit ja käyttöliittymä oli nyt hiiriohjauksiin totuttua hieman kömpelöt ja eniten peli saa satikutia siitä, ettei se anna paljoa mitään palautetta jos teet vähänkään väärin. Itsellä meinasi jäädä jo tämän pelin ensimmäinen päivä pelaamatta loppuum. ellen olisi kurkannut netistä vinkkiä. Paljastui että olin koittanut tehdä aivan oikeaa asiaa oikeassa huoneessa ja useammankin kerran, mutta koska en tehnyt sitä juuri oikeassa kohdassa niin peli ei antanut pienintäkään vinkkiä että "siirry ensin pari metriä vasemmalle...". Peli on ilmeisesti myös tarkka siitä, että asia X pitää olla tehtynä ennenkuin voit tehdä asian Y ja tästäkään et saa mitään vinkkiä. Nyt taas muistan, miksi 90-luvun pelejä on sanottu hankaliksi. Muutoin peli on kyllä tunnelmaltaan todella kiinnostava ja varmasti tulee pelattua myöhemmin pelin pari viimeistäkin päivää loppuun, koska peli jäi lapsuusvuosina kesken ja on ihan jees peli, jos ei vaan anna äsken mainittujen seikkojen häiritä.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Peliviikko: Belladonna

Tiesitkö että tänään alkoi pohjoismainen tapahtuma nimeltä Peliviikko? Ei se mitään jos et tiennyt, sillä ei tiennyt moni muukaan, jolta olen asiasta kysynyt. Peliviikko on kuitenkin tapahtuma, jossa tavoitteena on pelata paljon ja levittää tietoutta peliharrastuksesta muillekin ihmisille. Viikon aikana pohjoismaissa järjestetään kaikenlaisia tapahtumia peleihin liittyen ja kyse ei ole pelkästään tietokone- ja konsolipeleistä vaan myös lautapelit ja muut ovat hyvin edustettuna. Alunperin vuonna 2011 käynnistetty tapahtuma kulki nimellä pelipäivä, mutta nykyään tämän kesto on laajentunut viikon mittaiseksi. Jos haluat tietää lisää tapahtumasta, kannattaa suunnata nettiselain osoitteeseen


Voisin osallistua tähän häppeninkiin itsekin ainakin jollakin tasolla. Blogissa on ollut aika hiljaista, joten ajattelin aktivoitua ainakin tämän viikon aikana enemmän peliaiheisten postauksien muodossa, Hyvällä tuurilla innostus jatkuu viikon jälkeenkin ja tämä sivu saa lisää elonmerkkejä jatkossakin. Tähän mennessä olen kirjoitellut blogiin peleistä lähinnä vain läpäistyäni nämä. Työelämässä olevana ihmisenä vähäinen peliaikani ja nykyään pitkäkestoiset pelit ovat valitettavasti johtaneet siihen, ettei pelien esittelyitä ole tullut ulos niin usein kuin haluaisin. Tämän vuoksi olenkin pyöritellyt mielessäni ajatusta, että saatan kirjoitella jatkossa myös sellaisista peleistä, joita en ole vielä läpäissyt. Tärkeimpänä seikkana on kuitenkin se, että pelistä on kerennyt saamaan jo hyvän käsityksen mistä siinä on kyse. Aivan tarkkoja päätöksiä en ole vielä kuitenkaan tehnyt mitä tulen tekemään, mutta palaan asiaan hieman myöhemmin ja olen toki kiinnostunut kuulemaan myös lukijoiden mielipiteitä, millaisia pelijuttuja haluatte lukea.

Peliviikon aloitan kuitenkin ensimmäisellä jutulla eli Belladonna -nimisen Steam-pelin lyhyellä esittelyllä. En tiennyt peliä etukäteen kuin nimeltä, mutta sain sen siis lahjoituksena hienolta Striimausmieheltä Petuzkilta. Kyseessä on tummasävytteinen seikkailupeli, joka kertoo kellarilaboratorion keikkauspöydältä heräävästä, muistinsa menettäneestä naisesta. Neidolle on selvästikin tehty Frankensteinin hirviöt ja tämä lähtee selvittämään tapahtumia ympäri linnaa lojuvien päiväkirjan sivujen avulla. Peli on vain yhden miehen käsialaa ja taustalla toimii Ruotsalainen pelisuunnittelija Niklas Hallin. Vähäiset resurssit näkyvät yksinkertaisissa animaatioissa sekä pelin vain alle kahden tunnin pituutena. Seikkailupeliksi puzzlet ovat turhankin triviaaleja, mutta toisaalta pelin tarina epäonnistuneesta parisuhteesta, kommunikaation puutteesta ja epäluottamuksesta korvaa nämä puutteet. Peli on selvästi tarkoitettu kerralla läpäistäväksi, mutta ihan OK pelikokemus jos olet kiinnostunut enemmän tarinankerronnasta ja löydät tämän pelin halvalla.

perjantai 11. marraskuuta 2016

DiRT 3 ja Far Cry 3: Blood Dragon ilmaiseksi


Kukapa ei tykkäisi ilmaiseksi jaettavista peleistä. Minä ainakin tykkään. Eri pelisivustot ja -palvelut pitävät asiakkaiden mielenkiintoa yllä tarjoamalla silloin-tällöin ilmaisia pelejä, joissa ainoana koukkuna on yleensä palveluun rekisteröityminen. Tällä kertaa ilmaisia pelejä tarjotaan kahdestakin eri tuutista eli Humble Bundle Storesta sekä Ubisiftin Uplaysta.

Ensimmäisestä ilmaispelistä vinkkasi blogini suurin, joskin salaisin fanipoika Joonas eli paljon kiitoksia hänelle! Varsinainen peli on DiRT 3 Complete Edition, jossa pääset ajamaan Suomenkin menestyslajia eli rallia. Complete Editionissa saat peruspelin lisäksi uusia ratoja ja autoja. Pelin pääsee nappaamaan itselle 12.11. klo 20:00 mennessä osoitteesta


Toinen ilmaispeli liittyy Ubisoftin vuosipäiväkampanjaan, jossa firma antaa kuukausittain vaihtuvan pelin Uplayn käyttäjille. Tällä kertaa tarjolle on Far Cry 3: Blood Dragon, jonka pelkkä traileri on hullunhauska parodia 80-luvun kliseistä, varsinaisesta pelistä puhumattakaan. Saat pelin Uplayn kautta ja kyseisen ohjelman saat puolestaan osoitteesta


Kirjoitin Blood Dragonista lyhyesti muutama vuosi sitten, kyseinen teksti löyty osoitteesta
http://mikkoakinkiinnostaa.blogspot.fi/2013/05/pikakatsaus-far-cry-3-blood-dragon.html

tiistai 8. marraskuuta 2016

Tarjous: GOG.COMin syysale ja ilmaisia pelejä


Good Old Games tai tuttavallisemmin GOG on nimensä mukaisesti tunnettu vanhojen pelien tarjoamisesta halpaan hintaan. Nyt sivustolla on alkanut syysale, joka kestää kymmenen päivän ajan eli marraskuun 13. päivään kello 13:00 asti Suomen aikaa.

Pelitarjousten lisäksi tarjolla on ilmaispelejä, joskin näiden määrästä kampanjan aikana allekirjoittaneella ei ole tarkemmin tietoa. Yksi tälläinen ilmaispeli tuli kuitenkin ladattavaksi jo heti alen alussa eli Little Big Adventure 2 (Twinsen's Odyssey). Laskurin mukaan ilmaispeli poistuu tänään klo 13:00, joten kannattaa pitää kiirettä jos pelin mielii saada itselleen.

Varsinaisia pelitarjouksia ja bundleja sivulla on pilvinpimein, joten kannattaa käydä selailemassa itsekin tarjontaa. Tässä kuitenkin muutamia omasta mielestäni hyviä, joita suosittelisin. Lista on tehty vain etusivulla mainostetuista peleistä ja nämä mainokset vaihtuvat säännöllisin väliajoin, joten saatan käydä päivättämässä alla olevaa "suosituslistaa" myöhemminkin. Jos mielessäsi on nyt jo joku peli, jonka haluat saada halvalla, niin ylänurkan Search -toiminnolla kannattaa käydä jo tsekkaamassa löytyykö pelisi halvalla.

Muutamia poimintoja:
  • System Shock: Enhanced Edition, 3.70 euroa
  • System Shock 2, 3.70 euroa
  • Spelunky, 2.10 euroa
  • Bastion, 3.50 euroa
  • Giana Sisters: Twisted Dreams, 6.90 euroa
  • Gabriel Knight: Sins of the Fathers, 1.90 euroa
  • Gabriel Knight 2: The Beast Within, 1.90 euroa
  • Gabriel Knight 3: Blood of the Sacred, Blood of the Damned, 1.90 euroa
  • Quest for Glory 1-5, 3.00 euroa

Etusivulla olevat pelibundlet kannattaa myös tarkistaa läpi, koska niistä voi ruksia itselleen mieluisimmat pelit ja saada ne silti edulliseen hintaan.

https://www.gog.com

(Päivitetty 8.11.2016)

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Dungeon Keeper ja Beyond Good & Evil ilmaiseksi


Ketäpä ei ilmaispelit kiinnostaisi? Moni pelaamiseen liittyvä palvelu on myös huomannut tämän mainoskeinon houkutellakseen uusia käyttäjiä ja jakavat säännöllisin väliajoin ilmaisnäytteitä pelikansalle. Eräitä tälläisiä palveluita ovat Origin ja Uplay.

Originissa ilmaispelit vaihtuvat muutaman kuukauden välein. Tällä hetkellä heidän palvelussa on jaossa Dungeon Keeper, joka kääntää perinteiset asetelmat nurinniskoin ja pääset taistelemaan hirviöillä ritareita ja muita sankareita vastaan. 

Uplayn puolella juhlitaan puolestaan firman merkkivuotta ja heidän ilmaispelit vaihtuvat kuukauden välein. Tällä kertaa vuorossa on paljon kehuja saanut seikkailua, toimintaa ja huumoria sisältävä Beyond Good & Evil.

Olen pelannut molempia pelejä aikoinaan ainakin jonkin matkaa ja molemmat olivat viihdyttäviä tapauksia, joten suosittelen kumpaakin. Molemmat pelit saa käyttöönsä kyseisten palveluiden client-ohjelmien kautta.

Origin:

Uplay: