maanantai 24. huhtikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 16 - Sleeping Beauty

Sleeping Beauty eli Prinsessa Ruusunen on Disneyn animaatioelokuva vuodelta 1959. Tämän elokuvan juuret ovat kaukana menneisyydessä ja samasta tarinasta omat versionsa ovat tehneet ainakin Grimmin veljekset sekä ensimmäisenä ranskalainen kirjailija Charles Perrault. Nämä aiemmat versiot olivat kuitenkin todella K-18 kamaa, joten on ihan hyväkin juttu, että Disney siisti omaansa reilummalla kädellä.

Satu alkaa siitä, kun usean vuoden odotuksen jälkeen valtakunnan kuningas ja kuningatar saavat kauan kaipaamansa tyttären ja antavat tälle nimeksi Aurora. Prinsessan kastetilaisuudessa hänen isä lupaa tyttärensä naapurivaltakunnan prinssille aviopuolisoksi, kunhan nämä molemmat kasvavat vielä hieman vanhemmiksi. Juhlien draama ei tähän kuitenkaan pääty vaan vieraiksi on kutsuttu velhoja, mm. kolme hyvää haltiaa. Naiset ovat juuri antamassa prinsessalle lahjojaan, kun paikalle tupsahtaa närkästynyt velho Pahatar. Pahatarta ei "muistettu" kutsua juhliin ja tästä suuttuneena langettaa Auroralle kirouksen. Kirouksen mukaan tyttö pistää sormensa 16 vuoden syntymäpäivänään värttinään ja kuolee. Hyvät haltiat eivät voi perua kirousta, mutta muuttavat sitä edes sen verran, että kuolemisen sijaan prinsessa ei kuole vaan vaipuisi syvään uneen. Kuningas määrää kaikki valtakunnan värttinät tuhottavaksi ja prinsessa lähtee kolmen haltiattaren kanssa sydälle metsään pakoon kirousta toivoen, että silloin kirous ei toteutuisi

Prinsessa Ruususen tarina on melko tunnettu ja minulla olikin jonkin verran ennakko-odotuksia sen suhteen, etenkin kun olen muistaakseni nähnyt tämän leffan joskus lapsena. Ilmeisesti muistini petti aikalailla ja elokuva tarjosi minulle useita yllätyksiä tarinan suhteen. Yksi yllätyksistä oli myös se, että Prinsessa Ruusunen/Aurora on elokuvan keskiössä yllättävän vähän ja leffassa seurataankin enemmän hyvien haltioiden elämää. Myös se oli hauskaa vaihtelua että elokuvan prinssillä oli kerrankin hieman toiminnallisempi rooli, mikä on harvinaista tuon ajan Disney-elokuvissa. Itse Aurora puolestaan keskittyi pääasiassa lauleskeluun. Kokonaisuudessaan Sleeping Beauty oli yllättävänkin hyvä elokuva.

torstai 20. huhtikuuta 2017

StarCraft + Brood War ilmaiseksi


Warcraft -pelisarjastaan tunnettu Blizzard Entertainment halusi aikoinaan vaihtelua örkkimaailmaansa ja julkaisi vuonna 1998 avaruuteen sijoittuvan realiaikaisen strategiapelinsä StarCraftin. Warcraftit eivät olleet todellakaan ainoita kyseisen peligenren edustajia vaan joitakin saman tyylin pelejä olivat mm. Command & Conquer- ja Red Alert-pelit sekä Total Annihilation ja kamppailu pelityylin herruudesta oli kovaa. Itse en StarCraftiin pahemmin tutustunut (koska olin enemmän C&C fanboy), mutta ilmeisesti myös SC:llä oli vankka kannattajakuntansa. Myöhemmin pelille julkaistiin vielä yksi jatko-osakin, yllättäen nimellä StarCraft 2. Nyt Blizzard on aikeissa tuoda markkinoille alkuperäisen StarCraftin Remastered -version ja peliä odotellessa he tarjoavat alkuperäisen version ilmaiseksi. 

Jos sinulla on siis alkuperäinen StarCraft vielä kokematta, voit ladata sen itsellesi osoitteesta:

Lähde:

Saints Row 2 ilmaiseksi


Monille pelaajalle Grand Theft auto -pelisarja on ainoa avoimen maailman peli, jossa saa ajella ympäri kaupunkia, suorittaa erilaisia tehtäviä ja ennenkaikkea sekoilla ampumalla kaikki ajoneuvot ja ihmiset. Viimeisen kymmenen vuoden aikana GTA on kuitenkin saanut vakavan haastajan pelisarjasta nimeltä Saints Row. Siinä missä GTA on mielestäni melko totista touhua, GTA vetää samat asiat, mutta kieli poskessa huumorilla. Mitä pidemmälle Saints Row on edennyt, sitä enemmän overiksi mennään ja SR:n tapauksessa se on kehu. GTA ja SR edustavatkin saman peligenren kahta erilaista lähestymistapaa ja jakaakin mielipiteitä riippuen keneltä asiaa kysytään.

Nyt Good Old Games (eli GOG) teki hienon kulttuuriteon ja laittoi ensimmäisen PC:lle portatun osan eli Saints Row 2-pelin ilmaiseksi jakoon muutamaksi päiväksi. Peli on ladattavissa ilmaiseksi 22.4. kello 13:00 asti Suomen aikaa, jos nyt oikein laskin. Käykäähän siis nappaamassa itsellenne, jos vielä pelikirjastoistanne puuttuu.

https://www.gog.com/game/saints_row_2

Lisätty:
Jos tykkäät käynnistää pelit Steamin kautta, kyseisen pelin saa myös sieltä ilmaiseksi. Kiitokset vinkistä Ugizawanelle :)
http://store.steampowered.com/app/9480

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 15 - Lady and the Tramp

Lady and the Tramp eli Kaunotar ja Kulkuri on Disneyn 15. kokoillan piirretty elokuva vuodelta 1955 ja samalla ensimmäinen animoitu laajakuvaelokuva. Walt Disneyn rakkaus koiria kohtaan kumpuaa omasta lemmikkikoirastaan ja hän päättikin tehdä ihan oman elokuvan koirien näkökulmasta. Aivan kuten kaikki muutkin Disneyn piirretyt tuohon aikaan, myös tämä elokuva pohjautuu jo olemassa oleviin kertonmuksiin eli Ward Greenin Cosmopolitanissa julkaistuun Happy Dan, The Whistling Dog.

Elokuva alkaa siitä, kun varakkaan perheen Jim Dear antaa vaimolleen Darlingille joululahjaksi Amerikancockerspanielin, jonka he nimeävät Ladyksi. Elämä omistajien ainoana "lapsena" hymyilee ja Lady saa vieläpä parista naapurin koirasta hyviä ystäviä. Eräänä päivänä Jim ja Darling alkavat käyttäytymään todella oudosti, mikä kummastuttaa kovasti talon koiraa. Pian syy kuitenkin paljastuu, emäntä Darling on nimittäin odottamassa perheeseen lasta. Jo pelkkä lapsen käsite on Ladylle täysin tuntematon ja naapuruston kulkukoira Tramp onnistuu pelottelemaan että kun perheeseen tulee vauva, niin koira saa lähteä. Lopulta lapsi syntyy ja aluksi Lady tuleekin todella hyvin toimeen tämän kanssa. Eräänä päivänä vanhemmat kuitenkin lähtevät muutaman päivän matkalle ja lasta saapuu hoitamaan täti Sarah sekä tämän kaksi siiamilaista kissaa. Valitettavasti uudet hoitajat eivät tule todellakaan toimeen koirien kanssa ja pian Lady joutuukin karkumatkalle Tramp apunaan, koska muutoin kohtalona on rankkurin häkkiin joutuminen.

Kaunotar ja Kulkuri oli hieman sellainen elokuva, etten tiennyt mitä pitäisi odottaa. Olen tämän nähnyt kyllä aiemmin lapsena, mutta vain yksittäiset kohtaukset ovat jääneet mieleeni. Leffa on todella nättiä katseltavaa ja sisältö on ihan kiinnostavaa, etenkin mikäli romanttiset elokuva ovat sinun juttusi. Elokuvan mukana tulevissa extroissa ei tule normaaliin tapaan kommenttiraitoja, mutta Diana Disney Miller muistelee isäänsä ja Puppypedia -osiossa käydään tutustumassa erilaisiin koirarotuihin.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 14 - Peter Pan

Peter Pan perustuu J.M. Barrien samannimiseen näytelmään ja on yksi Disneyn ikonisimmistä animaatioelokuvista. Olen nähnyt elokuvan varmasti joskus lapsena ja ainakin äänikirjamuodossa, mutta tarkempia yksityiskohtia juonen kulusta en muistanut. Paremmin muistoihin onkin jäänyt 90-luvun live-näytelty elokuva Hook, jota tähditti nykyään edesmennyt Robin Williams Peter Panina ja Dustin Hoffman Kapteeni Koukkuna. Tämä piirretty versiokin on kuitenkin sellainen klassikko, että odotin näkemistä todella kovasti.

Elokuva alkaa siitä kun Darlingin perheessä vanhemmat ovat lähdössä juhlimaan ja lapset leikkivät lempisatujensa hahmoja Peter Pania ja merirosvoja. Perheen isä hermostuu lopulta lasten touhuun ja syyttää vanhinta tytärtä Wendyä lapsellisten tarinoiden syöttämistä pikkuveljilleen ja että Wendyn tulisi käyttäytyä jo kypsemmin. Vanhempien lähdettyä yöelämään ja lasten mentyä nukkumaan, ikkunasta liihottaa sisälle vekkulimainen Peter Pan sekä tämän pienikokoinen ystävä Helinä-Keiju. Peter on vieraillut aiemminkin Darlingin perheen ikkunan takana salakuuntelemassa Wendyn satuja, mutta huolestuu nyt kuullessaan että Wendyn pitäisi aikuisua ja lopettaa näiden tarinoiden kertomisen. Peter saa houkuteltua lapset mukaansa Mikä-Mikä-Maahan, jossa ihmiset saavat olla ikuisesti lapsia. Samalla saarella asustelee lisäksi intiaaneja, merenneitoja, merirosvoja ja ennenkaikkea kaikkien pelkäämä Kapteeni Koukku.


Tarina on 70 minuutin pituiseen elokuvaan ihan riittävä vaikkei nyt mitenkään mullistava olekaan. Missä Peter Pan -elokuva kuitenkin loistaa ovat erinomaiset hahmot. Oma suosikkini oli Peter Panista mustasukkaiseksi tuleva ja mököttävä Helinä-Keiju ja Disney on saanut jopa sivuhahmona toimivaan Kapteeni Koukkua vaanivaan alligaattoriin persoonallisuutta ja kiinnostavuutta. Kerta Disneystä on kyse, niin myös animaation taso on huippuluokkaa. Elokuvan extrana löytyy kommenttiraita, mutta jätin tuon kuuntelun tällä erää väliin joten sisällön tasoa on vaikea arvioida. Aiemmin näkemissäni elokuvissa nuo ovat olleet kuitenkin suht tasokkaita ja kiinnostavia. Kokonaisuudesta voin kuitenkin sanoa, että Peter Pan jatkoi erinomaisten Disney -animaatioiden linjaa ja suosittelen elokuvaa niin pienemmille kuin isommillekin piirrettyjen elokuvien ystäville.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Playstation Plussan huhtikuun pelit

Playstation Plussan jäsenet saavat kuukausittain ilmaisia pelejä ja nyt 4.4. eli tiistaina vaihtuu taas uudet pelit ladattavaksi. Itsellä aiemman kuun pelien nappaaminen talteen meinasikin jo melkein unohtua, mutta onneksi muistin asian edes näin viime hetkellä. Muistakaahan tekin hakea omanne. Pidemmittä puheitta huomisesta lähtien tarjolla ovat seuraavat pelit:

  • Drawn to Death (PS4)
  • Lovers in a Dangerous Spacetime (PS4)
  • 10 Second Ninja X (PS Vita, PS4)
  • Curses 'n Chaos (PS Vita, PS4)
  • Invizimals: The Lost Kingdom (PS3)
  • Alien Rage (PS3)

Lähde:

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 13 - Alice in Wonderland

Disneyn animaatioelokuvien maratoni jatkuu taas ja tällä kertaa vuorossa on Lewis Carrollin teoksiin pohjautuva Alice in Wonderland eli Liisa Ihmemaassa. Kirjoja en ole lukenut, mutta jotenkin Alicen seikkailut Ihmemaassa ovat herättäneet ihmisissä paljon kiinnostusta viime vuosina ja kirjojen lisäksi aiheesta onkin tehty mm. useampia elokuvia, näytelmiä kuin pari videopeliäkin. Itselläni kiinnostus Alicea ja Ihmemaata kohtaan heräsi siinä vaiheessa, kun pääsin pelaamaan peliä nimeltä Alice: Madness Returns. Alicen tarina sisältää lapsenomaisuudestaan huolimatta sekavampia sekä synkempiäkin puolia ja olinkin kiinnostunut näkemään, miten Disney on toteuttanut nämä puolet elokuvassaan. 

Alice on pieni ja levoton tyttö, joka eräänä päivänä on joen rannalla isosiskon kanssa opiskelemassa historiaa. Kuvattomien kirjojen lukeminen ei kuitenkaan pahemmin nuorta tyttöä kiinnosta ja mielenkiinto herääkin vasta kun hän huomaa vaatteisiin pukeutuneen ja puhuvan jäniksen juoksevan ohitse. Alice lähtee jahtaamaan tätä otusta ja tipahtaaa jäniksen kolossa olevaan rotkoon ja tämän kautta aivan outoon maailmaan - Ihmemaahan. Täällä uudessa maailmassa mitkään luonnon lait eivät toimi entiseen tapaan ja jahdatessaan jäniksen jalanjälkiä Alice tapaa useita uusia tuttavuuksia, kuten Hullun Hatuntekijän, Kaalimadon, Veijarikissan ja itse Herttakuningattarenkin muutamia mainitakseni. Vain yksi asia näissä uusissa tuttavuuksissa on varmaa - kaikki ovat tavalla tai toisella hulluja tai sekaisin.


Ennakko-odotukseni elokuvaa kohtaan olivat melko korkeat ja jännittikin hieman että tullaanko tässä nyt pettymään. Kaikeksi onneksi en kuitenkaan pettynyt, vaan nautin koko elokuvasta varmaan eniten kaikista tähän asti katsomistani Disney-leffoista. Elokuvassa ei ole perinteiseen Disney-tyyliin prinsessoja tai prinssejä, hahmot ovat kiinnostavia ja elokuva uskaltaa olla muutenkin omalla tavallaan kieroutunut ja erilainen. Pieni Wikipediassa surffaaminen paljasti että Disneyn versioinnista puuttuu useampikin chapteri alkuperäisestä kirjasta, mutta se on saattanut johtua siitä ettei elokuva venähdä turhan pitkäksi kun noin 70 minuuttia on ollut tuohon aikaan Disneyn animaatioleffojen vakiomitta. Kokonaisuudessaan Alice in Wonderland on yksi Disneyn animaatioelokuvien parhaimmista ja suosittelen ehdottomasti tämän katsomista. Pienenä bonuksena elokuvan DVD-version extroissa kerrotaan millaisia haasteita elokuvan toteutuksella aikoinaan oli, sillä Walt Disney suunnitteli Alice-elokuvan tekoa melkein 20 vuotta ennenkuin se lopulta toteutui. Lisäksi extroissa on Ihmemaata parodioiva Mikki Hiiri -animaatio, tuokin oli Mikki Hiiri -animaatioksi ihan hauska.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 12 - Cinderella

Tällä kertaa oli poikkeuksellisen kiva palata katsomaan vuorossa olevaa Disney-leffaa. Syynä tälle oli se, että pitkästä aikaa vuorossa oli elokuva, joka keskittyy vain yhteen pitkään tarinaan. Nyt vuorossa oli vuoden 1950 elokuva Cinderella (tai Suomalaisittain Tuhkimo), joka perustuu Carles Perraultin ja myöhemmin Grimmin veljesten tarinoihin.

Elokuva alkaa siitä, kun Lumikin isä jää leskeksi vaimonsa kuoltua. Myös Lumikki jää kaipaamaan äitiään ja tämän vuoksi isä menee uusiin naimisiin naisen kanssa, jolla on entuudestaan kaksi tytärtä: Drizella ja Anastasia. Isä kuitenkin menehtyy itsekin pian ja Lumikki jää asumaan äitipuolensa sekä sisarpuoliensa luokse. Lumikki on hyvin kaunis neito ja tästä sisaret ja äitipuoli ovat erittäin kateellisia eivätkä päästä Lumikkia perheen jäseneksi vaan tämä päätyy muun naisväen palvelijaksi. Tämä ei positiivisesti ajattelevaa Lumikkia kuitenkaan hetkauta, sillä onhan hänellä unelmia sekä eläinystävänsä.

Eräänä päivänä paikallinen kuningas huomaa olevansa tulossa vanhaksi ja hänellä ei ole vieläkään lapsenlapsia. Hänen poikaansa prinssiä suvun jatkaminen ei vielä tunnu kiinnostavan ja kunkku päättäkin olla ovela ja järjestää tanssiaiset, johon kutsutaan kaikki valtakunnan naimaikäiset neitokaiset taka-ajatuksena tottakai parittaa prinssi jonkun naisen kanssa. Kutsu tanssiaisiin saapuu myös Tuhkimon talouteen, mutta ilkeät sisarpuolet ja äitipuoli tekevät kaikkensa, ettei Tuhkimo pääse mukaan karkeloihin. Lopun tarinasta kaikki sitten tietävätkin...

Tuhkimon elokuva oli sangen viihdyttävää katsottavaa. Muistin Tuhkimon tarinasta vain muutamia tiettyjä kohtauksia entuudestaan kuten haltiattaren ilmaantumisen sekä Tuhkimon karkumatkan juhlista. Nyt olikin hauska nähdä tuo koko yli tunnin kestävä elokuva, jossa tapahtuu siis paljon muutaki kuten Lumikin eläinystävien temmellyksiä jne. Kokonaisuudessaan elokuva oli kuitenkin vallan mainio.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Tarjous: Tätä on Playstation


Playstation Storessa on taas uutta alennuskampanjaa. Yhdistävänä tekijänä tarjouspeleillä on se, että ne ovat vain Playstationin konsoleille tehtyjä pelejä eikä tarjolla ollenkaan muille laitteille. Tarjouskampanja on voimassa 6.4. asti. Ensimmäinen mainittu hinta on kaikille tarjottu hinta ja sulkeissa on mainittuna Playstation Plus -palvelun käyttäjille oleva vielä hieman edullisempi hinta. Olen listannut alle joitakin omasta mielestä mielenkiintoisia tarjouksia, mutta kaikki loputkin voi käydä katsomassa Playstation Storen omalta nettisivulta.


Playstation 4

  • Uncharted 4: A Thief's End, 25.00 euroa (19.00 euroa)
  • Uncharted: The Nathan Drake Collection, 20.00 euroa (16.50 euroa)
  • The Last Guardian, 25.00 euroa)
  • Ratchet & Clank, 20.00 euroa (16.50 euroa)
  • The Last of Us Remastered, 20.00 euroa (15.50 euroa)
  • BloodBorne Game of the Year Edition, 30.00 euroa euroa (23.20 euroa)
  • Until Dawn, 20.00 euroa (16.50 euroa)
  • Heavy Rain & Beyond: Two Souls, 14.50 euroa
  • Infamous Second Son + Infamous First Light, 20.00 euroa (12.50 euroa)
  • The Order: 1886, 15.00 euroa (11.00 euroa)
  • Journey Collector's Edition, 10.00 euroa (6.20 euroa)
  • Gravity Rush Remastered, 15.00 euroa (10.50 euroa)
  • Gravity Rush 2, 35.00 euroa (29.00 euroa)
  • Everybody's Gone to the Rapture, 7.00 euroa


Playstation 3

  • The Last of Us Game of the Year, 12.00 euroa
  • The Ratchet & Clank Trilogy, 10.00 euroa
  • Infamous collection, 10.00 euroa
  • The Jak and Daxter Trilogy, 10.00 euroa
  • Spyro The Dragon Trilogy, 6.00 euroa
  • The Sly Trilogy, 10.00 euroa
  • LittleBigPlanet, 5.00 euroa
  • LittleBigPlanet 2, 6.00 euroa
  • LittleBigPlanet 3, 8.00 euroa
  • ICO and Shadow of the Colossus Calssics HD, 6.00 euroa


Playstation Vita

  • Uncharted: Golden Abyss, 7.00 euroa
  • The Ratchet & Clank Trilogy, 10.00 euroa
  • The Jak and Daxter Trilogy, 10.00 euroa
  • Spyro The Dragon Trilogy, 6.00 euroa
  • LittleBigPlanet Vita, 5.00 euroa

Playstation Store:

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 11 - The Adventures of Ichabod and Mr. Toad

Nyt ollaan menossa Disneyn 53 animaation kokoelmassa jo elokuvassa 11 eli ihan hyvin edetään. Tällä kertaa vuorossa on kahdesta lyhyemmästä elokuvasta koostettu Adventures of Ichabod and Mr. Toad, joka on suomennettu muotoon Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen. Näistä kahdesta tarinasta Ichabod oli itselleni entuudesta täysin tuntematon, mutta Mr Toadin tiesin liittyvän lapsuudestani tuttuun Kaislikossa Suhisee tarinaan.

DVD:n nimestä huolimatta elokuva alkaa ensin Mr Toadin eli Kaislikossa Suhisee osuudella. Mr. Toad on kova poika seikkailemaan ja erityisen altis uusille muotivillityksille, mutta varakkaana tyyppinä hän ei pahemmin mieti näiden seikkailujen aiheuttamia kustannuksia. Eräänä päivänä herran kirjanpitäjä huomaa että nyt Mr Toadia uhkaa konkurssi ja tämä on vaarassa menettää jopa hienon kartanonsa velkoajille. Kirjanpitäjä lähettää isännän kaksi läheisintä ystävää puhumaan Toadille järkeä päähän, mutta kaikki ei mene tietenkään suunnitelmien mukaisesti.

Jälkimmäinen tarina perustuu The Legend of Sleepy Hollowin kertomukseen. Eräänä päivänä Ichabod Crane -niminen miekkonen saapuu pieneen Sleepy Hollowin kaupunkiin suorittamaan opettajan tehtäviä. Mies on paitsi sivistynyt ja kultturelli, mutta samalla myös erittäin perso naisten perään. Ichabod ihastuu kylän rikkaimman miehen ainoaan tyttäreen, kuvankauniiseen Katrina Van Tasseliin. Valitettavasti Crane ei ole kuitenkaan ainoa Katrinan huomannut ja naisen huomiosta kehkeytyy kova kamppailu miehen ja kylän pahimman öykkärimiehen Brom Bonesin kanssa.

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad oli ihan hyvä kahden tarinan kokoelma, ainakin jos sitä vertaa Disneyn viimeisimpiin tuotoksiin. Tarinat olivat ihan mielenkiintoisia ja riittävän pitkiä, yhteensä kestivät hieman päälle tunnin verran. Aiempien elokuvien tarinathan olivat niin lyhyitä, että ne kerkesivät päättyä juuri kun vasta alkoivat. Ichabodin tarina tosin hieman ihmetytti minua kun kyseessä on lapsille suunnattu animaatio ja spoilaamatta sen enempää tarinan lopetus oli jotain muuta. Nyt kuitenkin odottamaan seuraavaa elokuvaa, sillä seuraavaksi alkaa ne Disneyn perinteiset yhden tarinan animaatioelokuvat :)

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 10 - Melody Time

Viime viikkoina olen katsellut Disneyn alkutaipaleen animaatioelokuvia ja nämä ovat edenneet hitaasti, mutta varmasti yhden leffan viikkovauhdilla. Useampi viimeksi katsomistani elokuvista on tehty sotien aikana ja tämä on heijastunut myös elokuvien sisältöön, valitettavasti negatiivisessa mielessä. Kun miehet olivat sotimassa tantereella tai hoitamassa muita velvoitteitaan, oli Disneyn elokuvatuotannolla melko niukat resurssit. Käytännössä kaikki tuon ajan Disney-elokuvat olivat enemmänkin kokoelmia lyhyempiä animaatioita, joihin oli sitten ympätty paljon musiikkia. Itse en tälläisestä lähestymistavasta ole oikein tykännyt ja olenkin odottanut jo kovasti että nämä kokoelmaelokuvat loppuvat ja oikeat elokuvat alkavat.

Melody Time (tai Suomalaisittain Säveltuokio) koostuu tällä kertaa seitsemästä lyheemmästä tarinasta ja kestää yhteensä noin tunnin ja 10 minuuttia. Tarinoissa kerrotaan mm. pariskunnasta joka joutuu pulaan talvisella järven jäällä, kahden Amerikkalaisen (sekä todellisen että kuvitteellisen) henkilön tarinat sekä runon jonka on omistettu puille. Paljon hauskempi oli kuitenkin vauhdikas surrealistinen animaatio, jossa mehiläinen karkaa häntä jahtaavia musiikki-instrumenttejä. Toinen ihan sympaattinen osuus on kun pieni hinauslaiva Toot työskentelee satamassa ja haluaa tulla samanlaiseksi isoja laivoja hinaavaksi hinuriksi kuin isänsä. Valitettavasti Toot on turhankin hätäinen kaikessa mihin rupeaa ja aiheuttaakin hötkyilyllään isomman luokan sekasotkun satamaan. Ja mitäpä olisi tuon ajan Disney-elokuva ilman animaatiota jossa Aku Ankka ja Jose Carioca esittelisi Etelä-Amerikkalaista musiikkia, tällä kertaa vuorossa on Samba.

Kuten kirjoituksen alussa mainitsin, niin itseäni alkaa jo tympimään nämä samaa kaavaa toistavat Disneyn "elokuvat" 1940-luvulta. Onneksi tällä kertaa mukana oli parikin edes medium-tason pätkää, joten nämä jaksoi vielä katsoa, mutta ei yhtään sen enempää. Kaikkein paras uutinen on kuitenkin se, että tämä oli käsitykseni mukaan viimeinen tätä formaattia noudattava Disney-elokuva ja seuraavaksi on luvassa jo perinteistä leffaa jota ei ole pilkottu pienempiin osiin. Viikon päästä palataan sitten sen pariin :)

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tarjous: Playstation Plus tupla-alennukset

Playstation Storessa vaihtuu parin viikon välein keskiviikkoisin uusia pelitarjouksia. Nyt uusi tarjouspelien satsi on taas julkistettu ja tällä kertaa vuorossa on ennestään tuttu PS Plus tupla-alennus. Käytännössä tämä tarkoittaa huimaa alennusta tietyistä peleistä, jos satut olemaan PS Plus -palvelun jäsen. Tässä joitakin omia poimintojani, mutta kirjoituksen lopussa on linkki PS Storen nettisivulle, jos haluat käydä katsomassa koko valikoiman. 


  • The Witcher 3: Wild Hunt, 18.00 euroa
  • Deus Ex: Mankind Divided, 19.60 euroa
  • Fallout 4, 19.60 euroa
  • Batman: Return to Arkham
  • XCOM 2, 25.00 euroa
  • Life is Strange Season Pass, 5.10 euroa
  • Borderlands: The Handsome Collection, 12.00 euroa
  • Batman - The Telltale Series - Season Pass, 12.00 euroa
  • Zombie Army Trilogy, 10.00 euroa
  • The Telltale Undead Survival Bundle, 15.00 euroa



P.S. Mainitut pelit ovat PS4:lle ja hinnat Plus -palvelun jäsenille olevia hintoja. Jos olet kiinnostunut PS3 tai PS Vita -peleistä, niin niidenkin alennusmyyntikampanja on meneillään PS Storessa, joten kannattaa käydä nekin tsekkaamassa!

Syberia 2 ilmaiseksi


Originilla on ollut parin viime vuoden aikana tapana antaa vanhempia pelejä ilmaiseksi. Monet näistä ovat olleet erinomaisia pelejä, kuten esimerkiksi Dead Space, Battlefield 3, Command & Conquer: Red Alert 2 ja viimeisimpänä Mass Effect 2. Nyt Originissa on menossa taas uusi alennusmyynti ja samassa yhteydessä Talo Tarjoaa -kampanjaan on vaihtunut uusi ilmaispeli. Tällä kertaa tarjolla on kehujakin saanut seikkailupeli Syberia 2 vuodelta 2004, jonka voit hakea alla olevasta osoitteesta.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ensivaikutelmat Nintendo Switchistä

Peliohjain eri muodoissaan
Viime perjantai oli sitten kauan odotettu päivä monessa kotitaloudessa, sillä tuolloin julkaistiin Nintendon uusin konsolipelilaite Nintendo Switch. Itsekin olin ennakkotilannut kyseisen laitteen ja tiedossa oli mukava viikonloppu, kun ensimmäistä kertaa pääsin pelailemaan heti julkaisupäivänä paitsi uudella konsolilla, mutta myös uutuudenkarheaa Zelda-peliä. Nyt kun viikonloppu on jo takana, niin ajattelin kertoa alkufiiliksistäni kyseisestä laitteesta.

Fyysisesti Nintendo Switch koostuu telakasta, kahdesta pikkuruisesta Joycon -ohjaimesta sekä koko konsolilaitteen ytimenä toimivasta tabletista. Joycon-ohjaimet ovat omalla tavallaan hyvinkin mielenkiintoinen tapaus, sillä ne toimivat yksinäänkin minikokoisina langattomina peliohjaimina, mutta muihin osiin yhdistettynä koko potentiaali saadaan käyttöön. Jos tykkäät liikkuvammasta pelaamisesta, voit vaikka kiinnittää pienet ohjaimet tabletin reunoihin tai vaihtoehtoisesti laittaa tabletin pöydälle ja pelata ohjaimilla pitämällä pikkuohjaimia oikeassa ja vasemmassa kädessä, langattomia kerta ovat. Jos puolestaan tykkäät pelata suurelta TV-ruudulta ja paremmin käsiin sopivalla ohjaimella, laitat tabletin telakkaan ja liität pienet Joyconit laitteen mukana tulevaan Grip -peliohjaimeen. Grip -ohjain ei sisällä sinänsä minkäänlaista tekniikkaa vaan on enemmänkin runko jolla ohjaimen saa ergonomisemman tuntuiseksi. Entä onko Grip -ohjain sitten hyvä kädessä? Lyhyen kokemukseni perusteella kyseessä on mukavimman tuntuisin ohjain käteeni sitten Gamecuben ohjaimen ja kyseinen ohjain pitää omissa kirjoissani ykkössijaa kaikista ohjaimista. Yksi hauskimmista Switchin ohjaimen ominaisuuksista on hyvän muotoilun lisäksi se, että kuvaruutukaappausten ottamiselle on aivan oma näppäin :)

Entäpä sitten itse telakkalaite, millainen se on? Ohjaimet toimivat langattomasti ja mukana on isohkolla näytöllä varustettu tabletti, joten telakkakin on varmasti jotain tulevaisuuden teknologiaa? Valitettavasti näin ei ole ja telakan ensi näkeminen aiheuttikin pienimuotoiosen shokin. Vekotin on kevyt muovinen kotelo, joka tekee juuri sen mitä lupaa eikä sen enempää eli pitelee tablettia paikoillaan, yhdistää laitteen TV:hen ja lataa vekottimen koloon asetetun tabletin. Telakan takakannen saa aukaistua helposti ja sisältä paljastuu karu todellisuus miten yksinkertaisesta ja ehkä hieman halvankin oloisesta laitteesta on kyse. Sisältä löytyy paikat latausjohdolle (USB-C), normaalille USB:lle (3.0) sekä HDMI:lle. Ulkopuolelta löytyy vielä kaksi liitäntäpaikkaa USB 2.0:lle.

Switch sisältä ja ulkoa
Sitten se tärkein kilpailuvaltti jolla Nintendo on koittanut pärjätä - pelit. En tiedä mitä aineita Nintendon päättäjät ovat vedelleet, mutta Switchin julkaisupelien valikoima on suorastaan naurettava. Paljon trailereissa kyllä mainostetaan mitä pelejä on tulossa, mutta tällä hetkellä pelien määrän voidaan laskea yhden käden sormilla. Kaikkein hypetetyin peli on ilman muuta uusin Zelda-peli Breath of the Wind ja ihmettelenkin suuresti, jos joku laitteen ostanut ei ole tuota peliä ottanut laitteen kylkiäisenä. Muita nyt jo saatavilla pelejä ovat ilmeisesti minipelejä sisältävä 1-2 Switch, Just Dance 2017 sekä Skylanders Imaginators Starter Pack. Luulisi että laitteen eShopissa olisi edes iso liuta tulevien pelien demoversioita pitämässä pelaajakansan kiinnostusta yllä, mutta eih! Ainoa pelattava demo ainakin tänään vielä oli Snipperclips -nimisestä puzzlepelistä (joka vaikutti kokeiltuani ihan hauskalta).

Netissä on liikkunut viime paljon huhuja ja suorastaan koostevideoita Nintendo Switchissä ilmaantuneista ongelmista. Yhdellä käyttäjällä vasemman joyconin yhteys katkeaa ja Zelda-pelin Link-hahmo lähtee juoksemaan satunnaiseen suuntaan ilman mitään kontrollia. Toisella tabletin ruutu naarmuuntuu telakassa. Kolmannella Zeldan grafiikat sekoilevat ja ruudulle ilmaantuu iso määrä mustia pikseleitä. Nämä listat jatkuvat useilla muillakin ongelmilla, mutta tärkeimpänä sanomana niissä on kuitenkin, että Switch on susi jo syntyessään. Näitä "uutisointeja" lukiessa kannattaa kuitenkin muistaa, että mikäpä uusi laite olisi täysin ongelmaton julkaisunsa yhteydessä. Switchin ongelmat ovat todennäköisesti saaneet enemmän palstatilaa, koska siinä erilaisten ongelmien kirjo on niin laaja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että yhdellä henkilöllä olisi useita näistä ongelmista vaan nämä "raportit" vioista on koottu sadoilta tai jopa tuhansilta eri ihmisiltä. Minulla itselläkin oli laitteessani ensimmäisenä mainittu ongelma liittyen Joyconiin. Pikainen Googletus paljasti kyseessä olevan yleinen vika, joka johtuu siitä että telakassa olevan tabletin ja peliohjaimen välillä on estettä tai etäisyyttä. Molemmat näistä ehdoista täyttyivät ja vika korjaantui heti, kun siirsin telakan hieman lähemmäs ja näkyvämmälle paikalle. Muita Switchin "yleisiä" ongelmia olen koittanut etsiä laitteestani kissojen ja koirien kanssa, mutta ilman tulosta.

Se pakollinen Zelda-kuva
Monia varmasti kutkuttaa tietää, että mitä mieltä olen Switchin lippulaivasta eli The Legend of Zelda: Breath of the Wildistä. Myönnetään että en ole lukenut vielä muiden ihmisten arvosteluja pelistä koska en halua spoilaantua tai antaa niiden vaikuttaa itseeni, mutta välikäsien kautta olen kuullut että ilmeisesti melkoista hypetystä on ollut ilmassa? Omat pelituntini ovat kuitenkin vielä melko vähäiset koska viikonloppuna tuli muutakin tekemistä, mutta tässä kuitenkin yleisimpiä tuntojani. Tykkään BotW:n sarjakuvamaisesta grafiikasta, vaikkei ihan Wind Wakerin tasolle päästäkään. Pelin siirtyminen avoimen maailman peliksi aiheuttaa sen, että pelattavaa maastoa on aivan järkyttävät määrät tutkittavaksi. Välillä maasto jää turhan autioksi (vihollisista) ja ehkä toivoisinkin että pelissä tulisi nykyistä enemmän vihollisten random encountereita, nyt vihollisleirit voi useimmissa tapauksissa vain kiertää. Pelissä voi valita oman pelityylinsä myös reilusti aiempia osia vapaammin, sillä Link voi poimia käytännössä minkä tahansa vihollisen aseen tai kilven. Voi pojat myös sitä tavaran määrää mitä maastosta lähtee irti ja jokaiselle on yleensä jokin käyttötarkoitus (jos ei muuten, niin sen voi todennäköisesti kokata ruuaksi nuotiolla). Avoimesta maailmasta johtuen BotW ei ole ehkä ihan yhtä tiivis paketti kuin aiemmat osat ovat olleet ja ehkä sen vuoksi peli ei tunnu aivan yhtä Zeldalta kuin aiemmat osat ovat olleet. Ehkä tilanne muuttuu vielä kunhan pääsen syvemmälle mukaan pelin juoneen, koska tähän asti olen tutkinut pääasiassa valtavaa maastoa ja sieltä löytyviä puzzle-luolastoja :-D

Nintendo onkin poikennut perinteisistä pelikonsoleista (vrt. Playstationit ja XBoxit) jo pitkän aikaa ja Switchissä mennään entistä enemmän mobiili-/tablettipelaamisen suuntaan, joskin onneksi hyvässä mielessä koska tavallaan tämä tuo hauskaa vaihtelevuutta ja piristystä pelimaailmaan. Ainakin uusin Zelda osoittaa että suhteellisen pienistä konetehoista huolimatta saadaan aikaan upean näköistä ja laajuista peliä ja tuollaisia kannattaa tehdä ehdottomasti lisää. Harmi että Switchin pelikirjasto on vielä hyvin suppea ja tulevatkin (kiinnostavat) pelit julkaistaan vasta loppuvuotena. Itse odotankin eniten sellaisia tulevia pelejä joita ei olla vielä edes julkistettu, saati sitten julkaistu. Suurimmat haaveet keskittyvät erityisesti mahdolliseen tulevaan Metroid-pelisarjaan, mutta tottakai olen innoissani myös muista Nintendon yksinoikeuspeleistä kyseiselle laitteeelle. Tällä hetkellä tulevaisuus on vielä hyvin avoin ja vain aika näyttää millaiseksi Switchin pelitarjonta muuttuu.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 09 - Fun and Fancy Free

Fun and Fancy Free tai suomalaisittain Pennitön ja Suruton on Disneyn vuonna 1947 julkaisema elokuva. Aivan kuten aiemmat Disneyn sota-ajan elokuvat, myös tämä koostuu useammasta tarinasta mutta onneksi tällä kertaa näiden lukumäärä on supistettu vain kahteen. Alunperin näiden molempien elokuvien oli tarkoitus olla reilusti pidempiäkin, mutta lopulta päädyttiin yhdistämään ne yhteen ja samaan pakettiin. Samalla myös musiikin osuutta on saatu vähentynyt aiempiin "elokuviin" verrattuna, mikä on erittäin mieluisa parannus ainakin omaan makuuni.

Elokuva alkaa siitä, kun Samu Sirkka lauleskelee ja tanssahtelee eräässä asunnossa, jossa elää myös Pinokkiosta tuttu Figaro-kissa sekä Cleo-kultakala. Pian Samu törmää lattialla makaaviin surullisiin nukkeihin ja haluaa piristää näitä tarinallaan. Tarina kertoo sirkuksessa orjan asemassa esiintyvästä poikakarhusta nimeltä Bongo, joka ei ole koskaan eläissään asunut luonnossa. Eräänä päivällä sirkus on matkustamassa junalla toiseen kaupunkiin, kun häkkivaunun lukko pettää ja Bongolle tarjoutuu mahdollisuus karata ja sen hän myös tekee. Metsässä kaikki tuntuu niin helpolta ja huolettomalta, kunnes kuvioihin tulee tyttökarhu Lulubelle sekä tämän huomiosta kilpaileva toinen uroskarhu.

Kun karhutarina on saatu päätökseen, huomaa Samu Sirkka että naapuritalossa on meneillään lasten syntymäpäiväjuhlat ja menee sinne luonnollisesti kuokkimaan. Juhlien järjestäjä päättää kertoa lapsille Disneyn version Jaakko ja Pavunvarsi tarinasta. Tässä versiossa jättiläinen varastaa Happy Valley -nimisen valtakunnan maagisen harpun, jonka jälkeen koko valtakunta vaipuu köyhyyden ja nälän pauloihin. Nälästä kärsivät myös maajussit Aku Ankka, Mikki Hiiri sekä Hessu Hopo, joiden ainoa mainittava omaisuus on heidän lehmänsä. Viimeisenä oljenkortenaan kolmikko päättää viedä lehmä kaupunkiin myytäväksi ja ostaa rahoilla ruokaa. Aku ja Hessu ei ole kuitenkaan järjiin ilahtuneita kun Mikki lopulta saapuu takaisin vain kourallisen "taikapapuja" kanssa...

Vaikka elokuvassa onkin vain kaksi tarinaa, toimi se mielestäni paljon paremmin kuin aiempien elokuvien noin seitsemän lyhyempää pätkää. Tarinat olivat sopivan pituisia ja hauskojakin. Elokuvan extroissa kerrottiin kaikenlaisia mielenkiintoisia trivioita kuten esimerkiksi että se oli oikeasti Minni Hiiri, joka möi Mikille "taikapavut" mutta tämä osuus jätettiin pois elokuvan leikkausvaiheessa. Tämää ei ole myöskään ensimmäinen kerta kun Disney kertoo saman tarinan, mutta aiemmat versiot ovat olleet reilusti lyhyempiä. Bongon tarinan sirkus on myös hyvin samankaltainen kuin Dumbossa ollut sirkus ja Bongo onkin tavallaan jatkoa tai spinoff Dumbosta. Kaikenkaikkiaan Pennitön ja Suruton on mielestäni yksi Disneyn tuon aikakauden parhaimmista elokuvista, joten suosittelen katsomaan sen ainakin joskus paremman puutteessa.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Playstation Plussan maaliskuun pelit

Taas on yhden ajanjakson loppu ja uuden alku. Playstation Playstation Plussan jäsenille tarjottavat ilmaispelit ovat taas vaihtumassa. Vaihdos tapahtuu 7.3. eli tuota ennen kannattaa käydä aiemmat nappaamassa, jos tämä on vielä tekemättä. Tällä kertaa tilalle vaihtuvat seuraavat pelit:


  • Tearaway Unfolded (PS4)
  • DiscJam (PS4)
  • Lumo (PS Vita, PS4)
  • Under Night In-Birth Exe: Late (PS3)
  • Earth Defense Force 2025 (PS3)
  • Severed (PS Vita)

Itselleni entuudestaan tuttu peleistä oli vain Tearaway, joka on ollut myös Little Big Planettien takana. Lumo vaikutti pikaisen vilkaisun perusteella todella mielenkiintoiselta tasohyppely/puzzpeleliltä ja ainakin tuohon tutustuttua. Mitäpä mieltä te muut olette tämän kuun tarjonnasta ja onko erityisiä suosituksia mitä kannattaa erityisesti kokeilla? :)

Lähde:

maanantai 27. helmikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 08 - Make Mine Music

Disneyn Make Mine Music tai suomalaisittain Iskelmäparaati on Disneyn animaatioelokuva vuodelta 1946. Wikipedia osaa valottaa elokuvan taustoja sen verran, että noihin aikoihin suuri osa Disneynkin työntekijöistä oli värvätty armeijan tehtäviin ja studion lattioille oli jäänyt iso kasa animaatioiden jämäpaloja. Jotta yrityksen rattaat jatkaisivat pyörimistä myös hiljaisempana aikana, noista materiaaleista sitten päätettiin koostaa uusi elokuva. Itselläni ei ollut pahemmin minkäänlaista ennakkotietoa tästä Iskelmäparaatista, mutta elokuvan nimestä ja Disneyn muista tuon ajan elokuvista pystyi ainakin arvailemaan, että millaista settiä olisi luvassa.

Ennakkoarvaukset pitivät aikalailla paikkansa, sillä tälläkin kertaa elokuva sisäää useita lyhyempiä animaatiopätkiä, joita sitten säestetään sinfoniaorkesterin musiikilla. Monet osuuksista olivat melko meh, mutta keskimäärin kuitenkin mielenkiintoisempia kuin aiemmissa Disneyn vastaavissa elokuvissa. Ensimmäinen pätkä esimerkiksi kertoo kahdesta väkivaltaisesta redneck-suvusta Martinseista ja Coyseista, joiden välinen vihanpito ylettää jopa haudan toiselle puolelle. Jotain kyseisen pätkän sisällöstä tai ajan hengestä kertoo se, että kyseinen osuus elokuvasta poistettiin Iskelmäparaatin Yhdysvaltalaisesta versiosta. Seitsemäs animaatio Pekka ja susi on puolestaan Disneyn versiointi klassisesta venäläisestä samannimisestä tarinasta. Viimeisin ja ehkä hauskin osuus kertoo valaasta, joka osaa osaa laulaa oopperamaisella taidolla. Oopperan johtaja ei usko tarinoita laulavasta valaasta vaan uskoo tämän nielaisseen oopperalaulajan ja lähtee tämän pelastusretkelle. Valas puolestaan kuulee oopperan johtajan olevan tulossa merelle ja uskoo tämän olevan tulossa etsimään uusia oopperakykyjä ja tästäkös seuraa hauskoja tilanteita.

Elokuvan kesto on tunti ja vartti, mikä on ihan sopiva aika kymmenelle animaatiolle. Kuten aiemmin jo totesin, niin viihdyin tämän parissa ehkä jopa hieman paremmin kuin aiempien elokuvien, jotka olivat myös koostettu useista eri osuuksista. Syystä en ole täysin varma, mutta se on saattanut johtua siitä ettei tällä kerralla tuputettu väkisin live-näyttelijöitä mukaan ja animaatioissa oli jo oikeastikin yritystä sisällyttää mukaan jonkinlaista tarinaa. Tällä kertaa elokuvan extroissa ei ollut kommenttiraitoja tai muuta sälää, mutta oli mukana silti vielä kolme kappaletta noin kahdeksan minuutin pituisia muita animaatioitoa, joista kahdessa mukana Mikki Hiiri. Kokonaisuutena Iskelmäparaati ei ollut vieläkään mikään tajunnan räjäyttäjä, mutta parempi silti kuin muut viimeisimmät Disney-leffat tuohon aikaan.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Tarjous: Humble Civilization Bundle


Sid Meierin Civilizationit kuuluvat auttamattomasti videopelihistorian klassikoihin. Ei ole siis mikään ihme, että pelisarja on esiintynyt jo useammankin kerran myös Humble Bundlen pelitarjouksissa. Pelisarja laajenee kuitenkin tasaiseen tahtiin ja nyt on aika julkaista taas uusi, päivitetty versio Civilization-bundlesta. Vanhaan tuttuun Humble Bundle -tapaan maksat pelipaketista sen verran kuin haluat ja saat pelejä maksetun määrän mukaisesti. Tällä kertaa hintarappuset ovat seuraavanlaiset:

Maksamalla yhden dollarin (0.95 euroa) saat pelit:
  • Sid Meier's Civilization 3 Complete
  • Sid Meier's Civilization 4  The Complete Edition

Maksamalla vähintään keskiarvon verran maksetuista summista eli tällä hetkellä noin 7.90 dollaria/7.50 euroa saat edellisten lisäksi:
  • Sid Meier's Civilization 5
  • Sid Meier's Civilization 5: Brave New World
  • Sid Meier's Civilization 5: Gods & Kings
  • Sid Meier's Civilization 5 DLC (iso määrä kartta- ja skenaariopaketteja)
  • 20% alennuskoodi Sid Meier's Civilization 6:een
  • 25% alennuskoodi Sid Meier's Civilization 6 Digital Deluseen


Maksamalla 15.00 dollaria/14.30 euroa saat edellisten lisäksi:
  • Sid Meier's Civilization: Beyond Earth
  • Sid Meier's Civilization: Beyond Earth - Exoplanets Map Pack
  • Sid Meier's Civilization: Beyond Earth - Rising Tide


Pelit toimivat ainakin Civilization 5:stä eteenpäin niin Windowsin, Macin kuin Linuxinkin Steamissa. Jos strategiapelit vähääkään kiinnostavat ja erityisesti jos Civilizationeja ei vielä löydy omasta pelikirjastosta, niin tuon 15 euron paketin sisältö on niin valtava hintaansa nähden että vaikea keksiä (teko)syytä miksei kyseistä pakettia ostaisi ;-)

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 07 - The Three Caballeros

Viime viikolla kirjoitin Disneyn elokuvasta Saludos Amigos, jolla Yhdysvallat koittivat lähentää toisen maailmansodan aikana välejään Etelä-Amerikan maihin. Kaksi vuotta myöhemmin sama välien lähentäminen sai jatkoa Three Caballeros -nimisen elokuvan muodossa, Tässäkin elokuvassa yhdistetään Disneyn animaatiota oikeiden ihmisten näyttelyyn ja lopputuloksena on vähän päälle tunnin kestävä viihteellinen dokumentti, jossa kerrotaan muulle maailmalle Etelä-Amerikan kulttuurista.

Elokuvassa Aku Ankka saa syntymäpäivänsä kunniaksi lahjoja Etelä-Amerikan ystäviltä. Näitä lahjoja tutkiessa hän tempautuu mukaan erilaisiin seikkailuihin mukanaan Brasilialainen papukaija Jose Carioca ja Meksikolainen kukko Panchito Pistoles. Tarinat kertovat mm. Etelämantereella asuvasta pingviinistä joka haaveilee muuttavansa lämpimiin maihin sekä siitä, kun Aku Ankka ystävineen tutustuu Etelä-Amerikan laulu- ja tanssikulttuuriin. Ehkä hämmentävin osuus elokuvassa kuitenkin oli se, kun Aku päätyy Acapulcon aurinkorannalle jahtaamaan uimapukuihin sonnustautuneita naisia...

Tarinaltaan Three Caballeros ei ole kummoinen, mutta antaa osviittaa millaisista elokuvista Disneyn vuosikymmeniä kestänyt menestystarina on lähtenyt liikkeelle. Aku Ankka on tuittupäisyydestään huolimatta ollut aina hauska hahmo ja olin iloinen hänen mukanaolosta tässä elokuvassa. Lisäksi isona plussana DVD-levyn extroissa oli mukana klassinen lyhytanimaatio, jossa Aku on veljenpoikiensa kanssa nuoruudenlähteellä. Toisessa pätkässä puolestaan Mikki Hiiri ja Pluto ovat lomamatkalla Etelä-Amerikassa ja Pluto joutuu napit vastakkain  toisen koiran kanssa. Kokonaisuudessaan Three Caballeros oli ihan OK tapaus ainakin jos on kiinnostunut näkemään hieman erilaista Disney-piirrettyä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 06 - Saludos Amigos

Viime aikoina olen kirjoitellut Disneyn alkuaikojen elokuvista, kuten Lumikista, Pinokkiosta ja nyt viimeisimpänä Bambista. Kaikki Disneyn elokuvat eivät ole saaneet kuitenkaan aivan yhtä suurta tunnettavuutta ja muutamien seuraavien viikkojen aikana onkin aika katsastaa kourallinen Disneyn vähemmän tunnettuja leffoja. Ensimmäinen näistä mysteerileffoista on Saludos Amigos vuodelta 1942, joka on pyörinyt Suomessa ilmeisesti nimellä Oppitunti.

Aina elokuvat ei ole pelkästään viihdettä, vaan niillä saattaa olla esim. poliittisempikin tarkoitusperänsä. 1940-luvun alussa länsimaailma oli palamassa ja Ýhdysvaltojen hallitus oli huolissaan siitä, että Etelä-Amerikan valtiot olivat ehkä turhankin hyvissä väleissä Natsi-Saksan kanssa. Ennaltaehkäistäkseen tulevia konflikteja ja koska Mikki Hiiri ja moni muu Disneyn hahmo olivat suosittuja kyseisissä maissa, Yhdysvaltojen hallitus pyysi Disneyn väkeä tekemään elokuvan kyseisissä maissa ja parantamaan samalla valtioiden välejä.

Saludos Amigos on dokumenttielokuva, johon on yhdistetty Disneymäistä animaatiota. Disneyn taiteilijaväki kävi elokuvan tekemisen aikana tutustumassa latinalaisen Amerikan kulttuuriin ja sen eri piirteisiin ja tekee näistä sitten animaatioita omaan tunnettuun tapaansa. Näissä pätkissä esiintyvät itse legenda Aku Ankka, Pedro-lentokone, Hessu Hopo sekä Brasilialainen papukaija Jose Carioca, joka johdattaa Akun samban pariin.

Saludos Amigos poikkesi hyvin paljon perinteisestä animaatioelokuvasta ja 40 minuutin pituutensa puolesta sopisikin enemmän TV-dokumentiksi. Saludos Amigos muistuttaa osittain Disneyn aiempaa floppielokuvaa Fantasia, mutta on kuitenkin paljon viihdyttävämpi. Jos Etelä-Amerikan näkeminen 1940-luvulla kiinnostaa enemmänkin, on extrojen puolella Disneyn kuvaamaa materiaalia enemmänkin kuin mitä elokuvan aikana näytettiin. Kokonaisuudessaan Saludos Amigos oli ihan ok "leffa", vaikkei nyt mikään tajunnanräjäyttäjä ollutkaan. Plussaa Hessu Hopon mukanaolosta, koska hän on yksi omia lempihahmojani Disneyltä.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tarjous: PS Storen helmikuun alennusyynti

Ehkä olisi jo aika ottaa näihin juttuihin kuva Playstation 4:stä
kun eletään kuitenkin jo vuotta 2017 :D
Playstationin digitaalisten latauspelien verkkokaupassa Playstation Storessa on melkein aina meneillän ainakin jonkinlainen alennusmyyntikampanja. Tällä kertaa pelien joukossa näytti olevan useampikin kappale ihan hyviä tarjouksia, joten ajattelin ilmoittaa niistä pitkästä aikaa. Jos pelitarjouksen kohdalla on hinta mainittu myös sulkeissa, on kyseinen hinta Playstation Plus -palvelun jäsenille. Makuja on toki monenlaisia ja tässä siis vain muutama tarjouspeleistä, kannattaa siis käydä katsomassa kuitenkin koko katalogin lopussa olevan linkin kautta.

Playstation 4

  • Dishonored 2, 35.00 euroa
  • The Wither 3: Wild Hunt Game of the Year Edition, 30.00 euroa (25.00 euroa)
  • Uncharted 4: A Thief's End, 25.00 euroa
  • Far Cry Primal Apex Edition, 22.00 euroa
  • Bioshock: The Collection, 30.00 euroa (25.00 euroa)
  • Middle-Earth: Shadow of Mordor Game of the Year Edition, 20.00 euroa
  • Metro Redux, 13.00 euroa
  • Alien: Isolation The Collection, 12.00 euroa
  • Tomb Raider: Definitive Edition, 10.00 euroa
  • The Talos Principle, 13.00 euroa


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 05 - Bambi

Olen saattanut katsoa Disneyn Bambin joskus lapsena, mutta minkäänlaista tarkempaa muistikuvaa elokuvasta ei ole. Bambi on kuitenkin kuuluisa elokuva sillä tapaa, että siinä on monen mielestä yksi elokuvien surullisimmista kohtauksista ever. Odotukset olivatkin melko korkealla kun otin tämän historiallisen Felix Saltenin satuun perustuvan elokuvan katsontaan.

Elokuva alkaa siitä, kun metsän kuninkaalliselle peuraparille syntyy lapsi, poikapeura nimeltä Bambi. Peurapoika on aluksi aivan pihalla kaikesta maailman menosta ja jopa pystyssä pysyminen tuottaa ongelmia. Hän saa pian kuitenkin ystäviä ja apua metsän muilta eläimiltä, joista  tärkeimpänä Rumpali kaniini, Kukka haisunäätä sekä Pöllövaari. Elämä nuorella peuralla on hyvin huoletonta ja Bambin äiti joutuukin opastamaan tämän elämän realiteetteihin. Toinen näistä on että Bambista tulee vielä joku päivä metsän kuningas ja toisena se, että ihminen on metsän eläinten suurin vaara.

Bambi kuten monet tuon ajan Disneyleffat on noin tunnin pituinen, mikä on ihan hyvä pituus tälläiselle lasten elokuvalle. Odottelin kovastikin tätä elokuvan paljon puhuttua surullista kohtausta ja olinkin sen jälkeen hieman surullinen. Surullinen siis sen vuoksi, että olin hieman pettynyt koska tuo kohtaus oltiinkin toteutettu eri lailla mitä olin odottanut eli katsojille ei näytetty käytännössä mitään. Kehuja annan kuitenkin elokuvan animaatioista ja hahmoista, erityisesti Rumpali ja Kukka olivat todella sympaattiset hahmot kohtauksessa, jossa molemmat löytävät oman mielitiettynsä. Kokonaisuudessaan Bambi on elokuvana hyvä paketti erityisesti pienemmälle väelle.

torstai 2. helmikuuta 2017

Playstation Plussan helmikuun pelit

Playstation tarjoaa Playstation Plus -palvelun asiakkailleen kuukausittain vaihtuvia ilmaispelejä. Nyt kuukausi on taas vaihtumassa ja uusi lista näistä peleistä päivittyy 7.2, joten muistahan käydä poimimassa aiemman kuukauden pelit talteen. Tilalle vaihtuvat pelit ovat:


  • Little Big Planet 3 (PS4)
  • Not a Hero (PS4)
  • Starwhal (PS3, PS4)
  • Anna: Extended Edition (PS3)
  • Ninja Senki DS (PS Vita, PS4)
  • TorqueL (PS Vita, PS4)


Itseäni kiinnostaisi mainituista peleistä erityisesti Little Big Planet 3, mutta "valitettavasti" se löytyy pelikirjastostani jo entuudestaan. Olen ostanut aikoinaan PS3-version kyseisestä pelistä ja iloiseksi yllätykseksi olen jossain välissä saanut oikeuden ladata PS Storesta myös PS4-version. Muille suosittelen tuota Planettia kuitenkin täysin rinnoin. Muista tarjolla olevista peleistä ehkä tuo Anna herättää eniten uteliaisuutta. Mitä mieltä te muut olette näistä tämän kuukauden peleistä?

Lähde:

tiistai 31. tammikuuta 2017

X-COM: UFO Defense ilmaiseksi


Tiesitkö, että vuonna 2012 julkaistu XCOM: Enemy Unknown on vain uudelleenkäynnistys X-COM -pelisarjalle ja ensimmäinen osa  UFO Defense (tai Enemy Unknown Euroopassa) nähtiin jo vuonna 1994? Tuolloin peli oli todellinen hitti ja kahmi ison määrän vuoden peli -palkintoja. Moni ihminen on tituleerannut ensimmäisen X-COM:n jopa yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi peliksi ja siihen tällä oli kyllä rahkeita, sen verran erinomaisesti peli osasi yhdistää taktikoitia ja jännitystä.

Jos olet kuitenkin jostain syystä onnistunut missaamaan tämän pelin ja haluat tutustua palaan pelihistoriaan, niin nyt sille on erinomainen mahdollisuus. Kyseisen pelin Steam-versio on nimittäin tällä hetkellä ilmaiseksi ladattavissa Humble Bundlen nettisivulla. Tarjous on voimassa kuitenkin vain tämän päivän iltaan saakka (1.2. kello 20:00), joten kannattaa pitää kiirettä ja käydä nappasemassa omansa pois.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 04 - Dumbo

Satukirjaan perustuva Dumbo kertoo pienestä elefantista, jonka haikara toimittaa eräänä päivänä sirkuksessa elävälle naarasnorsulle rouva Jumbolle. Dumbo ei ole kuitenkaan täysin normaali norsun poikanen vaan hänellä on valtavankokoiset korvat ja joutuukin näiden vuoksi yleisen pilkan kohteeksi. Dumbon rakastava äiti on poikansa suhteen todella suojeleva ja menettääkin eräänä päivänä malttinsa, kun ilkikuriset pojat alkavat kiusaamaan Dumboa. Sirkuksen väki lukitsee kiivaasti käyttäytyvän rouva Jumbon häkkiin ja Dumbo joutuu opettelemaan elämään yksin, mutta onneksi hän saa ystäväksi ja oppaaksi sirkuselämään Timotei -hiiren.

Dumbo on Disneyn neljäs elokuva, joskaan ei yllä pituudeltaan kuin yhden tunnin mittaiseksi. Elokuva on tehty tarkoituksellisesti hyvin yksinkertaiseksi niin tarinallisesti kuin teknisestikin. Disney oli Euroopan sotien vuoksi taloudellisissa ongelmissa ja edellinen elokuva Fantasia oli sen verran paha floppi, että pienen budjetin Dumbolla koitettiin paikata tilannetta. Varsinaisen elokuvan lisäksi DVD:llä oli mukana kiva määrä extroja. "Pakollisen" kommenttiraidan lisäksi dokumenteissä esitellään yhteensä noin kolmen vartin verran mm. poistettuja kohtauksia, miten Disneyllä tehtiin äänitehosteita, Dumbo -nimistä laitetta Disneyn huvipuistoissa jne. Dumbo itse leffana on harmillisen lyhyt, mutta jos kaipaa etenkin (hyvin) nuorelle väelle katsottavaa niin Dumbo on hyvä valinta.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 03 - Fantasia

Kommenttiraidalla Disney-historioitsija
Brian Sibley kertoo eläinten baletista.
Disneyn elokuvat ovat olleet lapsuudessani mukavaa katsottavaa, mutta Fantasia on jäänyt minulle tuntemattomaksi tapaukseksi. Disneyn mainosvideoissa Mikki Hiiri heiluu hyvin usein kaapuun pukeutuneena tehden taikojaan ja tiedän kohtauksen olevan Fantasiasta, mutta en usko koskaan varsinaisesti nähneeni kyseistä leffaaa. Kun ennakkotietoni leffasta lähentelivät nollaa, olikin ihan hauskaa alkaa katsomaan legendaarisen Disneyn kulta-ajan elokuvaa, joka tuli ainakin itselleni käytännössä uutena ja aiemmin näkemättömänä.

Normaaleihin Disney -elokuviin verrattuna Fantasia alkaa poikkeuksellisesti, sillä ruudulle ei ilmaannukaan animoituja hahmoja vaan livenä kuvatun Philadelphian orkesterin jäseniä. Tapahtuman seremoniamestari Deems Taylor kertoo pian mistä Fantasiassa on kyse. Elokuvan painote on klassisen musiikin nauttimisesta ja tätä havannoidaan sitten Disneyn tuottamilla animaatioilla. Alunperin Disneyn tarkoitus oli tehdä vain lyhyt Mikki Hiiri -animaatio Noidan Oppipoika, mutta tämä sitten lopulta laajeni hulpeaksi kahden tunnin elokuvaksi. Elokuva sisältää yhteensä kahdeksan osiota, joista Mikin osuus on vain yksi. Muut osiot sisältävät lyhyitä kohtauksia mm. keijukaisista, maapallon syntytarinan, antiikin Kreikan seikkailuista ja eläinbaletista, mutta mitään yhteistä tarinaa elokuvasta ei löydä edes hakemallakaan.

Fantasia oli todellakin jotain sellaista mitä en osannut odottaa. Haaveeni parituntisesta Mikki Hiiri -elokuvasta murskaantui todella nopeasti, kun ensimmäinen kymmenen minuuttia meni orkesteria ja abstrakteja animaatioiota katsellessa ja tämänkin jälkeen meni parikymmentä minuuttia keijuja ja tanssivia lehtiä sekä kaloja seuraten. Puolen tunnin kohdalla päästiin vihdoinkin itse asiaan kun Mikki Hiiri astui ruudulle ja oletin että alku oli vain lämmittelyä ja nyt se varsinainen elokuva vihdoinkin alkaa. Pettymys oli kuitenkin karvas, sillä jo naurettavan kahdeksan minuutin kuluttua Mikin osuus oli ohi ja siirryttiin elokuvan seuraaviin osuuksiin. Siis mitä ihmettä oikeasti Disney, miksi Fantasiaa promotoidaan Mikki Hiirellä jos kahden tunnin elokuvasta hänen osuutta on vain kahdeksan minuuttia? Tunsin oloni tosiaan petetyksi. Myöhemmätkään osuudet eivät olleet mitään tajunnanräjäyttäviä ja varmaan viimeisen puoliskon elokuvan lopusta katsoin sivusilmällä puuhaillen samalla muuta. Ainoa positiivinen valonpilkahdus loppupuolella oli eläinten baletti, joka vain oli todella hauska parodia baleteista eläinhahmoilla toteutettuna.

Mikki Hiiren osuutta ja eläinten balettia lukuunottamatta pidin Fantasiaa melko tylsänä tapauksena. Kokemani fiilis ei varmastikaan johdu siitä, että Fantasia olisi oikeasti tylsä tai ainakaan huono elokuva, minulla vain oli täysin toisenlaiset odotukset koko leffalta. Elokuvan animoinnit olivat todella hienoja (etenkin aikakauteensa nähden) ja tykkään kyllä paljon usean säveltäjän klassisesta musiikista. Ongelma on kuitenkin että jos haluaisin kuunnella klassista musiikkia, niin en viitsisi (enää) katsoa samalla parin tunnin ajan jotain täysin juonetonta keijujen tanssimista. Fantasia sai heti lisää kiinnostavuutta kun laitoin pyörimään elokuvan kommenttiraidan, jossa Disney-historioitsija Brian Sibley kertoo kaikenlaista triviaa kuten että mitä elokuvan missäkin kohtauksessa koitetaan parodioida. Olisinpa tiennyt tehdä tuon jo ensimmäisellä katselukerralla, sillä elokuvan normaaliversion katsominen oli melkoista piinaa ja kellon katselua että milloin tämä loppuu :-D

maanantai 16. tammikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 02 - Pinoccio

Pinokkio on yksi Disneyn ikonisimmista hahmoista ja hänen nimikkoelokuvaa alettiinkin tekemään samoihin aikoihin kun Lumikki oli vielä työn alla. Aivan kuten Lumikkikin, myöskään Pinokkio ei ollut Disneyn alkuperäishahmo vaan se perustuu Italialaisen Carlo Collodin kirjoittamaan satuun. Itselleni Pinokkio on enemmän tuttu äänikirjasta, jollainen meillä oli lapsena. Kyse oli niitä sellaisia kirjoja, joissa laitettiin tarina kuulumaan C-kasetilta ja samalla katseltiin kirjasta kuvia :-D En ole aivan varma olinko nähnyt koskaan Pinokkio-elokuvaa kokonaan, ainakaan minulla ei ole siitä muistikuvia. Nyt tälle katsomiselle tuli ainakin hyvä mahdollisuus ja monet kohtaukset näyttivätkin hyvin tutuilta.

Elokuva alkaa siitä, kun kulkuri Samu Sirkka hiippailee hiljaiselta vaikuttavaan taloon aikomuksena yöpyä siellä. Talon asukkaiksi paljastuu pian iäkkäämpi poikamieselämää viettävä puunveistäjä Gepetto ja tämän lemmikkieläimet Figaro-kissa sekä Cleo niminen kultakala. Gepetto on saanut juuri valmiiksi oman masterpiecensä eli puunuken nimeltä Pinokkio ja kun hän yöllä näkee ikkunassa tähdenlennon, toivoo hän että Pinokkiosta tulisi oikea poika, jottei Gepetto olisi enää niin yksinäinen. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä toive tuleekin toteen. Taloon liihottaa Gepetton nukkuessa hyvä haltija, joka herättää Pinokkion ainakin osittain eloon. Muuttuakseen oikeaksi pojaksi Pinokkion pitää vielä osoittaa olevansa rohkea, rehellinen ja epäitsekäs. Näitä ehtoja valvomaan ja Pinokkiota muutenkin ohjastamaan haltija nimittää Samu Sirkan. Gepetto on luonnollisesti riemuissaan siitä että Pinnoccio on muuttunut eläväksi, mutta passittaa tämän heti seuraavana päivänä kouluun koska siellä oikeatkin pojat käyvät. Koulumatkalla pari ilkimystä kiinnittää kuitenkin Pinokkioon silmänsä ja paljastuu ettei elämä ole reilu yksinkertaiselle  ja herkkäuskoiselle puunukelle ja Samu Sirkalla riittääkin tekemistä pitääkseen Pinikkiota kaidalla tiellä...

Pinokkio oli elokuvana ihan hyvä, vaikkei tajunnanräjäyttäjä nyt ollutkaan. Pinokkio joutuu suuriin ongelmiin käyttäymällä itsekkäästi ja elokuva opettaakin lapsille hyviä arvoja. Viihteellisellä puolella itse päähahmo oli mielestäni suht tylsä, mutta sivuhahmoina toimivat Figaro-kissanpoika ja flirttaileva Cleo-kultakala olivat todella ihastuttavia. Samu Sirkkakin heitti kehiin useammankin hyvän tsoukin. Kun elokuva on nähty, niin lisäviihdettä saa kommenttiraidalla jossa useammat animaattorit ja Disneyn asioista tietävät kommentoivat Pinokkio-elokuvaa ja tämän syntytarinaa.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 01 - Snow White and the Seven Dwarfs

Disneyn klassiset animaatioelokuvat kuuluvat jokaisen länsimaalaisen ihmisen yleissivistykseen. Itsekin on tullut nähtyä useat niistä lapsuusvuosina, mutta tästä huolimatta moni on edelleen näkemättä, erityisesti 90-luvun jälkeen tehdyt elokuvat. Sivistääkseni itseäni ostin viime kesänä alennusmyynnistä leffaboxin nimeltä Disney Classics Timeless Collection, joka sisältää hulpeat 53 Disneyn klassista elokuvaa. Näissä elokuvissa onkin katseltavaa pitkäksi aikaa ja päätin että katselisin niitä nyt pitkin alkanutta vuotta ja kirjoittelisin niistä blogin puolelle viikottain. 

Ensimmäinen elokuvista eli Lumikki perustuu Grimmin veljesten samannimiseen satuun ja kertoo prinsessasta nimeltä Lumikki ja tämän pahasta äitipuolesta, kuningattaresta. Kuningatar pelkää että Lumikista tulee jonain päivänä häntä kauniimpi ja laittaa tämän rääsyihin pukeutuneena tekemään palvelijan hommia. Kuningattarella on taikapeili, jolta hän kysyy päivittäin "kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin" ja peili vastaa aina että kuningatar on kaikkein kaunein. Eräänä päivänä samaa asiaa kysyttäessä peili kuitenkin vastaa ettei kuningatar olekaan enää kaikkein kaunein ja nainen arvaa heti, että kyse on Lumikista. Kateudesta vihaisena kuningatar käskee metsästäjän viemään Lumikin metsään ja surmaamaan tämän. Perille päästyä metsästäjä ei pystykään kuitenkaan noudattamaan kuningattaren käskyä ja päästää tämän karkaamaan. Metsästä Lumikki löytää seitsemän kääpiön talon ja Lumikki saakin jäädä tänne heidän luokse asumaan vastineeksi huushollin ylläpidosta.

Lumikki on varmasti yksi Disneyn tunnetuimmista animaatioista ja onkin suuri ihme, jos joku ei sitä ole vielä nähnyt. Tämä vuonna 1937 tehty animaatio oli uraauurtava elokuva monellakin tapaa. se on mm. Disneyn ensimmäinen elokuvan pituinen animaatio, värilliset elokuvat eivät tuohon aikaan olleet kovinkaan yleisiä ja elokuvan naishahmot mallinnettiin suoraan oikeista näyttelijöistä, mikä teki lopputuloksesta aikaansa nähden todella upean näköistä. Leffan eläinhahmot olivat myös todella sympaattisia. Elokuvan mukana tulee extroissa mm. kommenttiraita, johon on koostettu Walt Disneyn kertomuksia Lumikin luonnista ja projektissa olleista suurista haasteista. Aivan kokonaan en tuota kommenttiraitaa vielä kuunnellut, mutta todella mielenkiintoista settiä oli sen perusteella mitä kuuntelin. Päätin katsoa Lumikin alkuperäiskielellä englanniksi, mutta halukkaille mukana oli dubbausvaihtoehdot myös muille pohjoismaille. Vaikka elokuva onkin näin vanhemmalla iällä jo hieman lapsellinen, oli se silti ihan hauska katseltava kerta viime kerrasta on varmasti jo yli parikymmentä vuotta.

Pelattu: Batman - The Telltale Series

Batman ja Kissanainen kissatappelemassa
Joka vuosi Telltale -pelifirman liukuhihnalta pullahtaa ulos parikin episodimaista peliä ja tästä on muodostunut heille melkoinen rahakone. Nämä seikkailupelit koostuvat noin viidestä pari tuntia kestävästä episodista ja kantavana voimana on, että pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat myöhempiin tapahtumiin. Telltalen on yleensä ostanut lisenssin joltain ulkopuoliselta taholta ja tämän ansiosta heillä on ollut lupa tehdä mm. sarjakuviin, kirjoihin tai elokuviin perustuvia pelejä. Tähän asti näitä sarjakuviin perustuvia pelejä ovat olleet mm. Sam & Max, Walking Dead ja Wolf Among Us. Olikin vain ajan kysymys milloin Batman saa Telltale-käsittelyn, mutta kun tuo peli julkaistiin viime vuoden lopulla ja tuli nyt PS Storessa alennukseen niin ajattelinpa ottaa sen käsittelyyn.

Bruce pelaamassa online-pelejä
Batmanin tarinasta on tehty tähän mennessä useita erilaisia versioita. Telltalen peli ei perustu johonkin tiettyyn näistä, vaan yhdistelee kaikkia aiempia ja hämmentää soppaa omilla tarinakuvioillaan. Peli sijoittuu aikakauteen, kun Batman on vasta aloittanut viittasankarin uransa. Eräänä iltana Gothamin kaupungintalolla tapahtuu ryöstö, jonka lepakkomies onnistuu estämään. Tapahtuman aikana Batman saa kuitenkin ensikosketuksen niin luutnantti James Gordoniin kuin Kissanaiseenkin, mutta harmikseen jälkimmäinen pääsee karkuun. 

Batmanin todellisella minällä Bruce Waynella puolestaan on toisenlaiset ongelmat, sillä hänen hyvä ystävä Harvey Dent on pyrkimässä kaupunginjohtajaksi ja Waynen kartanossa ollaan järjestämässä kampanjalle rahankeräystä. Kampanja ja erityisesti Brucen maine joutuu kuitenkin vaaraan, kun kaupungin pahin gangsteripomo Carmine Falcone tulee kuokkimaan juhliin ja vihjailemaan Waynen perheen aiemmista gangsteriyhteyksistä.

Peli etenee suurimmaksi osaksi Telltalen aiemmista peleistä tuttuun tapaan eli ihmisten kanssa jutellaan ja paljon. Välillä keskusteluissa pääset valitsemaan parista eri vaihtoehdosta mitä haluat sanoa ja keskustelun toinen osapuoli reagoi jatkossa sen mukaisesti. 

Vicki Vale, Harvey Dent ja Bruce Wayne bilettämässä
Kumipukuun pukeutunut Batman on puhumisen sijaan enemmän toiminnan miehiä. Nämä toimintakohtaukset on toteutettu Quick Time Eventeillä eli peli hidastuu tuolloin merkittävästi ja ruudulle pomppii ohjeita mitä nappia täytyy painaa rivakkaasti, jolloin Batman mättää vihollisia turpaan ennaltamäärätyllä tavalla. Yleensä suurempia vihollisjoukkoja kohdatessa Batman voi suunnitella hyökkäyksiään etukäteen rauhassa ja tällöin pääset valitsemaan mihin pöydänkulmaan kunkin vihollisen tinttaat ja kun kaikki suunnitelmat on laitettu valmiiksi, alkaa hurja John Woo/Matrixmainen mättökohtaus.

Batman/Bruce Wayne on paitsi rikas playboy ja kumipukuun sonnustautunut tappelija, mutta häntä pidetään myös maailman parhaana etsivänä. Telltale on ottanut tämänkin huomioon kun Batman joutuu tutkimaan johtolankoja. Tässä pelissä Batman tutkii aluksi rikospaikan esineitä ja uhreja. Tämän jälkeen yhdistellään johtolangat toisiinsa ja kun kaikki johtolangat on yhdistelty, Batman kertoo vielä selkeämmän tapahtumien kulun meille tyhmille katsojille.

Tarinaltaan Telltalen Batman tarjoaa pelaajalle aimo annoksen viihdettä ja tässä pelissä monet hahmot onkin käännetty nurinniskoin aiemmin totutuista tulkinnoista, mikä tuo mukavaa vaihtelua. Haastetta peli ei kylläkään paljoa tarjoa, mutta se lieneekin tämän pelin sivuseikka ja keskiössä on mielenkiintoinen, joskin uudelleen rukattu Batman-tarina. Kun peli oli pelattu läpi, mielenkiintoa toi vielä extroina tarjotut viisi Batman Unmasked -videota joissa haastateltiin mm. pelin käsikirjoittajia ja ääninäyttelijöitä. Kestoa näillä jaksoilla oli kullakin 30-45 minuuttia, joten katsottavaa jäi vielä useammaksi tunniksi. Kokonaisuutena voin sanoa kuitenkin että Telltalen Batman oli loistava tekele ja suosittelen sen pelaamista kenelle tahansa Batman-fanille.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Mass Effect 2 ilmaiseksi


Useampikin pelien latauspalvelu on alkanut jakamaan säännöllisin väliajoin ilmaisia pelejä houkutellakseen uusia asiakkaita. Yksi näistä palveluista on Origin, joka on jakanut nyt parin viime vuoden aikana muutaman kuukauden välein vaihtuvia pelejä. Nyt tälläinen ilmaispeli on vaihtunut ja tällä kertaa tarjolla on suuria kehuja saaneen Mass Effect -pelisarjan toinen osa. Jos tälläinen ilmaispeli siis kiinnostaa, niin suunta eikun kohteeseen:

tiistai 3. tammikuuta 2017

Tarjous: Humble Assassin's Creed Bundle


Nyt on Humble Bundlessa taas kovaa settiä tarjolla, ainakin jos pelisarja tai -tyyli osuu omaan makuhermoon. Tällä kertaa luvassa on Assassin's Creed Bundle, joka sisältää jos ei nyt ihan kaikkia niin melkein puolet pelisarjan osista kumminkin. Tuttuun Humble Bundle -tapaan saat pelejä sen mukaisen määrän, mitä maksat pelipaketista.

Maksamalla yhden dollarin (0.95 euroa) saat pelit:
  • Assassin's Creed
  • Assassin's Creed Chronicles: India
  • Assassin's Creed Chronicles: China
  • Assassin's Creed Chronicles: Russia

Maksamalla vähintään keskiarvon verran maksetuista summista eli tällä hetkellä noin 6.10 dollaria/5.80 euroa saat edellisten lisäksi:
  • Assassin's Creed Liberation HD
  • Assassin's Creed 3
  • Assassin's Creed 2

Maksamalla 15.00 dollaria/14.50 euroa saat edellisten lisäksi:
  • Assassin's Creed Unity
  • Assassin's Creed Brotherhood

Huom! Pelit vaativat toimiakseen Ubisoftin ilmaisen Uplay -ohjelman ja sinne rekisteröidyn tunnuksen.