sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Katsottu: Disney Classics 51 - Wreck-It Ralph

Wreck-It Ralph eli Räyhä-Ralf on Disneyn 51. animaatioelokuva vuodelta 2012. Disney on viime aikoina koittanut uusiutua pysyä ajan hermolla, etteivät kaikki heidän tarinansa koskisi enää pelkästään prinssejä, prinsessoja ja satulinnoja. Videopelit ovat viimeisen vuosikymmenen aikana nousseet koko kansan viihteeksi ja tässä elokuvassa Disney on koittanut iskeä näppinsä kyseiselle trendikkäälle tontille. Moni peliaiheinen elokuva tähän asti on epäonnistunut pahasti ja videopeleistä kiinnostuneena olinkin melko varautuneena tämän elokuvan suhteen. Onnistuiko Disney siinä, missä muut elokuvayhtiöt ovat failanneet?

Räyhä-Ralf on yli 30 vuotta vanhan videopelin hahmo paikallisessa arcade-pelihallissa. Ralf ei ole kuitenkaan pelin sankari vaan pahis, jonka pelin sankari ja huoltomies Fix-It Felix Jr heittää katolta alas kerrasta toiseen. Felix on sankarina kaikkien juhlima ja rakastama mies, kun taas kukaan ei halua olla kaatopaikalla asuvan Ralfin ystävä. Pelin sankari saa aina pelin päätteeksi mitalin osoituksena siitä miten hieno tyyppi hän on, mutta Ralf ei pahiksena tätä voi saada tätä koskaan. Eräänä päivänä Ralf saa tilanteesta tarpeekseen ja ottaa hatkat pelistään. Mies näkee mahdollisuuden ansaita kovasti haaveilemansa mitalin siirtymällä Hero's Duty -räiskintäpeliin ja lopulta onnistuukin tehtävässään. Tempauksen yhteydessä Ralf onnistuu kuitenkin päästämään valloilleen pahat cyberhyönteiset, jotka ennemmin tai myöhemmin tulevat tuhoamaan pelihallin kaikkien pelien maailmat. Avukseen pelihallin pelastamisessa Ralf saa Glitch -nimisen tytön, mutta ensin heidän tulee voittaa yli-imelän Sugar Rush -pelin karting -kisan.

Räyhä-Ralf osasi yllättää minut perinpohjaisesti. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat melko skeptiset, mutta jo elokuvan ensiminuutit käänsivät suhtautumiseni nurinkurin. Kuten odottaa saattaa, elokuvassa vitsaillaan paljon videopeleistä, mutta en osannut etukäteen odottaa, miten paljon sitä tehtiin. Elokuvassa vilisee valtava määrä suoria ja epäsuoria viittauksia olemassa oleviin peleihin. Ralfin oma peli on kopio joko Rampagesta tai Donkey Kongista. Hero's Duty on ottanut mallia Call of Dutyistä ja Haloista, Sugar Rushin ajokisa on ilmiselvä viittaus Mario Karteihin. Pitkin elokuvaa vilahtelee myös iso liuta oikeiden videopelien hahmoja, tärkeimmistä taisi vain itse Mario puuttua. Linnassa olevan lukitun holvin aukaistaan puolestaan 8-bittisen Nintendon peleissä olevalla ns. Konami-koodilla. Itse katselin Räyhä-Ralfia lähinnä siitä näkökulmasta että paljonko peliviittauksia onnistuin löytämään ja sen ansiosta sain viettää time of my life. Kyseessä oli loistava leffa ja erityisesti peliaiheisista elokuvista ehkä paras koskaan tehty elokuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti