maanantai 15. tammikuuta 2018

Katsottu: Disney Classics 54 - Zootopia

Vuoden kestänyt Disney Classic -leffaboksin urakka on nyt takana, mutta vuonna 2016 firmalta tuli ulos vielä kaksikin kappaletta animaatioelokuvia. Näistä ensimmäinen oli eläinmaailmaan sijoittuva Zootopia. Rehellisesti sanottuna en tiennyt tästä elokuvasta hölkäsenpöläystä etukäteen, mutta ehkäpä olisi pitänyt, sillä jälkikäteen huomasin netistä, että tämähän on menestynyt todella hyvin arvosteluissa. Ilman sen tarkempaa tietoa elokuvasta lähdin kuitenkin katselemaan, onko Disneyn taika vielä miten hyvin hallussa.

Elokuva kertoo eläinmaailmasta, jossa evoluutio on matkannut kauas alkuajoistaan ja eri lajit elävät nykyään harmoniassa keskenänsä Zootopian suurkaupungissa. Joitakin pieniä ennallokuuloja lajien välillä silti on edelleen ja maalla asuva tyttöjänis Judy päättää näyttää muiden epäilyt vääräksi hakeutumalla historian ensimmäiseksi jänispoliiksi. Poliisin natsoistaan huolimatta kukaan ei tunnu ottavan Judya kuitenkaan vakavissaan ja muiden poliisien etsiessä kadonneita kaupunkilaisia alokas laitetaankin parkkipirkon tehtäviin. Tehtäviensä aikana Judy tutustuu huijariin joskin harmittomaan sellaiseen, Nick-nimiseen kettuun. Sakkolappuja jakaessaan Judy sekaantuu meneillään olevaan rikokseen ja hommat eskaloituvat niinkin rajusti, että pian hän saa aikaa ne kuuluisat 48 tuntia aikaa löytää Nick-ketun kanssa kadonnut perheen isä herra Otterton tai neito saa sanoa hyvästit poliisin uralleen.

Elokuva ei sisältänyt pieneksi harmikseni extroja, vain pari mainosta. Itse elokuva yllätti kuitenkin allekirjoittaneen positiivisesti, näin siis ennen kuin olin edes kuullut että elokuva on niittänyt menestystä muissa medioissa. Elokuva on toteutettu teknisesti erinomaisesti eli näyttää todella hyvältä, erityisesti päähahmo Judy näyttää todella symppikseltä (tosin milloin puput eivät sellaisia olisi?). Elokuva tykittää useaan otteeseen huumorilla ja sen aikana tulikin naurahdeltua vähän väliä. Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin en niin välittänyt Nickin hahmosta joka oli kokoajan hieman ärsyttävänkin omahyväisen oloinen, mutta ehkäpä se kuului vain hänen luonteeseen. Kokonaisuudessaan elokuva toimi ainakin itselläni ja suosittelenkin sen näkemistä kaikille.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Katsottu: Disney Classics 53 - Big Hero 6

Vuosi sitten aloitin pitkäkestoisen urakan eli 53 animaatioelokuvaa sisältävän Disney Classics boxin katsomisen yhden leffan viikkovauhdilla. Nyt tuo urakka alkaa olemaan päätöksessä ja viimeisenä tarkastelun kunnian saa vuonna 2014 valmistunut leffa nimeltään Big Hero 6. Rehellisesti sanottuna en tiennyt tuosta elokuvasta etukäteen oikeastaan mitään ja vasta jälkikäteen sain tietää, että leffa perustuu Marvelin jo olemassaolevaan, samannimiseen sarjakuvaan.

Elokuva kertoo 14-vuotiaasta pojasta Hiro Hamadasta, joka on ikäisekseen nero ainakin mitä tulee robotikkaan ja poika on läpäissyt nuoresta iästään huolimatta jo lukionkin. Vapaa-aika kuluu osallistumalla laittomiin robottiturnajaisiin ja poika joutuu lopulta tämän vuoksi lain kanssa pulaan. Isoveli Tadashi haluaa ohjata Hiron kaidalle tielle ja tutustuttaa tämän omaan työpaikkaansa, jossa he valmistava robotteja. Samalla Hiro tutustuu Tadashin työkavereihin, jotka ovat jokainen omalla tavalla omaperäisiä, mutta jokainen heistäkin kuitenkin asiantuntijoita robottien kanssa. Kaiken huippuna Hiro pääsee laboratoriossa tutustumaan veljensä viime aikoina työn alla olevaan projektiin, kömpelöön ensiapurobottiin Baymaxiin.

Hiro kiinnostuu silminnähden firmasta ja paikan omistaja professori Robert Callaghan lupaakin päästää pojan heidän yliopiston koulutukseen, mikäli tämä menestyy kohta järjestettävillä tiedemessuilla. Messut sujuvatkin loistavasti ja Hiron kehittämät mikrobotit herättävät kiinnostusta niin yliopiston kuin valitettavasti myös hämärempien tahojen edustajissa. Messuilla tapahtuu lopulta kuitenkin valtava räjähdys kaikki olettavat tämän olleen vain traaginen onnettomuus. Kun Hiro alkaa myöhemmin epäilemään, että kyseessä saattaa olla muutakin vilunkipeliä, perustaa hän veljensä työkaverien kanssa oman supersankaritiimin rikoksia ja vääryyksiä selvittämään.

Elokuvan jälkeen fiilikseni olivat melko sekavat. Itse elokuva ei ollut mitenkään erityisen kummoinen, sellainen keskinkertainen pläjäys. Toisaalta elokuvassa oli muutamia mielenkiintoisia hahmoja. Erityismaininta menee ehdottomasti symppisrobotille Baymax, jota Hiro joutuu opettamaan jatkuvasti kädestäpitäen sankarin hommissa. Koska elokuva on tehty yhteistyössä Marvelin kanssa, asiaan kuuluu luonnollisesti että Stan Lee tekee tässäkin elokuvassa cameo-esiintymisen. Kokonaisuudessaan elokuva ei ollut mikään täydellinen, mutta parempaa keskitasoa kuitenkin. 

Mitäkö sitten seuraavaksi, nyt kun tämä Disneyn 53 klassikkoelokuvan boksi on katsottu loppuun? Onneksi Disney ei lakannut elokuvien tekemistä Big Hero 6:n jälkeen vaa porskuttaa edelleen kovaa vauhtia. Disneyn virallisiin klassikkoelokuviin on keretty tekemään tämän jälkeen parikin elokuvaa ja nämä elokuvat ovat Zootopia sekä Moana. Näillä siis jatketaan vielä pari seuraavaa viikkoa. Näiden jälkeenkin jatketaan ainakin tavallaan Disneyn elokuvatuotannolla, sillä ostin tuossa jokin aika sitten Disney Pixax -kokoelmaboxin. Mukana iso kasa erinomaisia elokuvia, joten katsottavaa riittää vielä pitkälle tätä vuotta. Luvassa on myös paljon muutakin uutta Disney-elokuvien lisäksi, mutta ilmoittelen näistä enemmän lähiaikoina. Ensi kertaan kuitenkin, se on moro!

maanantai 1. tammikuuta 2018

Katsottu: Disney Classics 52 - Frozen

Frozen on Disneyn vuonna 2013 tietokoneella työstämä animaatioelokuva, joka pohjautuu löyhästi Hans Christian Andersenin Lumikuningatar -tarinaan. Elokuva on ollut viime vuosina todella suosittu ja olenkin tuntenut oloni tynnyrissä eläneeksi, kun en ollut tätä vielä nähnyt. Saamansa suosionsa vuoksi Frozen oli kuitenkin yksi eniten odottamistani elokuvista tässä meneillään olevassa 53 Disney-elokuvan boxissa. Olin nähnyt etukäteen joitakin kuvia sekä todella lyhyitä kohtauksia Frozenista ja en oikein kokenut niiden perusteella, että tämä elokuva olisi kuitenkaan Minun Juttu(TM). Muuttuiko näkemykseni elokuvaa kohtaa kuitenkin nähtyäni sen kokonaisuudessaan? Sen saatte kuulla aivan pian!

Elokuva kertoo kahdesta Arendellen valtakunnan prinsessasta: Elsasta ja Annasta. Sisaruksista Elsa on sen verran poikkeuksellinen tapaus, että hänellä on kyky luoda tyhjästä ilmasta jäätä. Eräänä päivänä vahinko sitten tapahtuu ja Elsa onnistuu satuttamaan Annaa vakavasti heidän leikkiessä taialla. Vanhemmat vievät tytön lähellä asuvien peikkojen luokse, jotka saattaisivat pystyä pelastamaan Annan. Peikot pystyvätkin auttamaan perhettä, mutta suostuvat siihen vain yhdellä ehdolla. Onnettomuuteen johtaneet tapahtumat pyyhitään kokonaan Annan muistista, mukaanlukien sen tiedon, että Elsalla ylipäätänsä on taikavoimia. Toisekseen Elsan tulee pysytellä erossa muista ihmisistä niin kauan, kunnes pystyy todella hallitsemaan voimansa ettei samanlaisia onnettomuuksia enää satu vastaisuudessa. Vaikka Anna saadaan pelastettua, sisarusten välit eivät ole enää koskaan entisensä. Kuninkaallinen perhe eristäytyy omiin oloihinsa linnaan ja vanhempien painostuksesta myös Elsa sulkeutuu huoneeseensa jättäen sisarensa Annan ilman selitystä ulkopuolelle.

Vuodet kuluvat ja tyttöjen kasvaessa heidän vanhempansa menehtyvät laivaonnettomuuden yhteydessä. Elsa on kuninkaallisen perheen seuraava kruununperijä ja 21 vuoden kohdalla tulevatkin hänen kruunajaiset. Kruunajaiset ovat senkin vuoksi historiallinen hetki, että pitkän tauon jälkeen normaalit kansalaisetkin pääsevät taas kuninkaallisten linnaan. Anna onnistuu kuitenkin juhlien keskellä hermostuttamaan Elsan ja tämä paljastaa vahingossa koko juhlaväen silmien edessä yliluonnolliset kykynsä. Taikuuteen tottumattomat ihmiset säikähtävät näkemäänsä ja pitävätkin Elsaa hirviönä. Elsa karkaa paikalta häntä jahtaavia ihmisiä läheiseen vuoristoon muuttaen samalla vahingossa koko Arendellen valtakunnan jäiseksi maaksi. Anna lähtee sisarensa perään ja saa avukseensa jääkuutioiden myymisellä elantonsa saavan Kristoffin, tämän eläinystävänsä Sven -poron sekä eläväksi muuttuneen lumiukon Olafin.

Kirjoituksen alussa mainitsemani pelkoni elokuvan hyvyydestä osoittautuivat onneksi aiheettomiksi, sillä Frozenissa on kehuttavia asioita vaikka muille jakaa. Elokuvan juoni ja teknisen toteutus oli upeasti tehty ja elokuvaa oli todella nautinnollista katsoa. Jokainen tärkeistä hahmoista osasi olla omalla tavallaan mielenkiintoinen ja voi pojat miten heille oli saatu lisättyä persoonallisuutta pienillä ilmeiden muutoksilla. Elokuva on täynnä erinomaisia musiikkiesityksiä ja pankin räjäyttää kyllä Let It Go -kappale, jonka aikana Elsa kasvaa muita tottelevasta mutta tyytymättömästä ihmisestä itsenäiseksi naiseksi, joka saa olla juuri sellainen kuin itse haluaa. Kyseinen biisi toimi elokuvassa täydellisesti ja tulipa tuon kuunneltua useampaan otteeseen Youtubesta vielä jälkikäteenkin. Jos jotain vähäistä kritiikkiä pitää keksiä, niin elokuvan mukana tuli käytännössä olematon määrä extroja, mikä harmittaa kyllä itseäni. Elokuvan kehityksessä on ollut aikoinaan niin paljon mutkia ja muutoksia, että elokuvasta olisi katsonut mielellään useammankin making of ja behind the scenes-dokumentin ja tietenkin sen kuuluisan kommenttiraidan. Yhteenvetona voin kuitenkin sanoa, että Frozen oli ennakkopeloistani huolimatta yksi parhaimmista Disney -animaatioista ever!

P.S. 53 Disney -elokuvan kokoelma alkaa olemaan jo loppusuoralla ja viikon päästä katsastetaan viimeisin elokuva. Entä mitä tämän jälkeen? Onko Disneyn leffaboxin jälkeen enää elämää? Onneksi vastaus on kyllä ja suunnitelmat jatkosta ovat jo selvillä. Pidän teitä jännityksessä vielä viikon ajan ja tuon jälkeen paljastan hurjat suunnitelmani jatkosta. Koittakaahan kestää sinne asti ja hyvää alkanutta vuotta 2018! :-)