keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Playstation Plussan maaliskuun pelit

Viimeisimmästä Playstation Plussan ilmaispelien mainostuksestani alkaa olemaan jo pieni tovi. Suurimpana syynä tälle on ollut yksinkertaisesti se, ettei viime aikoina tarjolle ole tullut kovinkaan paljoa kiinnostavia pelejä. Nyt Sony julkaisi kuitenkin maaliskuun pelitarjonnan ja ainakin omasta mielestäni tilanne muuttuu ainakin aavistuksen parempaan suuntaan. Maaliskuun 6. päivästä lähtien tarjolle vaihtuvat seuraavat pelit:
  • Bloodborne (PS4)
  • Ratchet and  Clank (PS4)
  • Legend of Kay Anniversary (PS3)
  • Mighty No. 9 (PS3 ja PS4)
  • Claire: Extended Cut (PS Vita ja PS4)
  • Bombing Busters (PS Vita ja PS4)

Suurin kuukauden hitti on ehdottomasti Pleikkarin yksinoikeuspeli Bloodborne ja siinä ainoa itseäni  harmittava asia on vain se, että omistan kyseisen pelin jo entuudestaan. Mielenkiintoista toiminnallista seikkailua erittäin synkässä ja ahdistavassa maailmassa, suosittelen kaikille jotka haluavat peliltään tunnelmaa ja haastetta. Myös Ratchet and Clank on erinomainen ilmaispeli, erityisesti jos tämä tai sen aiemmat versioinnit ovat vielä kokematta. Itselläni on myös varauksellinen uteliaisuus pelejä Mighty No. 9:iä (Mega Man -fani kun olen) ja Clairea kohtaan.

Samalla kun Sony julkaisi edellisen pelilistan, he ilmoittivat toisenkin "uutispommin". Tähän asti Plus-jäsenille on tarjottu melko tasaisesti pelejä niin PS4:lle kuin vanhemmille PS3:lle ja PS Vitallekin. Tämä peli ei enää jatkossa vetele, vaan Sony heivaa vuoden päästä tarjonnasta vanhemmat laitteet ja keskittyy 8.4.2019 eteenpäin vain PS4-pelien tarjoamiseen. Näidenkin lukumäärä tulee putoamaan vain kahteen peliin, mikä saattaa aiheuttaa pientä närää joissakin asiakkaissa. Tuleeko näiden tilalle sitten aiempaa tuoreempia pelejä, tätä ei olla vielä tässä vaiheessa paljastettu.

Millaisia  ajatuksia nämä uutiset aiheuttavat sinussa? Onko tässä kuussa luvassa hyviä pelejä vai onko tälläkin kerralla vuorossa suuri pettymys? Entä mitä mieltä olette PS3 ja Vita -pelien  poistumisesta Plus-palvelusta? Paraneeko palvelu keskittyessään uuteen rautaan vai onko aika sanoa hyvästit Plussalle? Vai onko tämä merkki siitä, että Playstation 5:n julkaisu alkaa olemaan aivan nurkan takana?

Lähteet:

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - Finding Nemo

Finding Nemo on Pixarin tietokoneanimoitu elokuva vuodelta 2003. Leffa on käsitykseni mukaan yksi kyseisen firman nimekkäimmistä elokuvista ja odotinkin kovasti tämän näkemistä. Valitettavasti aina kaikki ei mene ihan kuin toivoisi ja satuin vilustumaan näin viikonlopun kunniaksi. Nyt olo olikin todella väsynyt ja vetämätön ja jouduin katsomaan tämän vähän niinkuin puoliteholla.

Finding Nemo kertoo Isolla valliriutalla asuvasta isäkalasta Marlinista sekä tämän pojasta Nemosta. Marlin menetti puolisonsa sekä loput poikasistaan petokalan hyökkäyksessä useita vuosia aiemmin ja onkin nykyään hyvin arka ja ylisuojelevainen pojastaan. Ensimmäisenä koulupäivänään Nemoa alkaa tympimään isänsä suojelevaisuus ja tämä ui isänsä vastustuksesta huolimatta aavalle merelle tutkimaan pinnalla kelluvaa venettä. Varomattomuus kostautuu ja kalastajat kaappaavat Nemon mukaansa. Marlin koittaa kyllä parhaansa mukaa seurata venettä ja poikaansa, mutta menettää lopulta jäljet. Avukseen jahtiin Marlin saa kuitenkin hyväntahtoisen, joskin todella huonolla muistilla varustetun kalaystävän Doryn.

Tällä kertaa elokuvan mukana ei tullut kommenttiraitaa, mutta muita mielenkiintoisia extroja kylläkin. Mukana on mm. lyhyt animaatioelokuva lumiukon edesottamuksista nimeltä Knick Knack Pixarin alkuajoilta sekä Finding Nemon tekijöiden keskustelutilaisuus 10 vuotta elokuvan julkaisun jälkeen. Eräs sangen mielenkiintoinen osio oli myös konseptitaiteena esitetty versio elokuvan alusta, jossa Marlin tapaa vaimonsa ja lopulta menettää tämän. 

Kuten Pixarilta saattaa odottaa, elokuva on todella nättiä katseltavaa. Trooppiset vesistöt ovat kauniita ja elokuvan kalahahmot ilmeikkäitä. Varsinaista seikkailua elokuvassa myös riittää ja elokuvassa käydäänkin tutustumassa meren lukuisiin mielenkiintoisiin sopukoihin. Kokonaisuudessaan Finding Nemo oli ihan mielenkiintoinen  elokuva ja suosittelen sitä kaikille.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Tarjous: Humble Classics Return Bundle


Sattuuko sinua kiinnostamaan erinomaiset PC-pelit puoli-ilmaiseksi? Jos satut kuulumaan tuohon outoon joukkoon, sinulla on on nyt onnenpäivä sillä Humble Bundlessa on taas iso määrä loistavia pelejä niitä janoaville. Tällä kertaa pääpaino on rooli- ja seikkailupeleissä.

Jos Humble Bundlen konsepti on entuudestaan tuntematon, niin tässä se lyhyesti. Maksat peleistä haluamasi summan ja halutessasi voit valita, mikä osa tuosta summasta menee hyväntekeväisyyteen, pelien tekijöille tai Humble Bundlelle aiheutuvien kustannusten ylläpitoon. Kampanjoissa on aina muutama hintarappunen ja kun maksamasi summa ylittää tälläisen rappusen, myös saamiesi pelien määrä lisääntyy. Ensimmäinen hintarappunen on aina vaivaiset yksi dollaria (0.95 euroa) eli pelaamaan pääsee jo todella pikkurahalla ja pelien hinta/määrä suhde eikun paranee, mitä enemmän riihikuivaa laittaa kehiin. Varsinaisten pelien lisäksi kaupan kylkiäisenä saat vielä pelien soundtrackeja, alennuskuponkeja ja muuta lisuketta, mikäli sellaisista sattuu tykkäämään.

Seuraavaksi on listattuna tämänkertaisen tarjouksen hintarappuset.

Maksamalla yhden dollarin (0.95 euroa) saat pelit:
  • Broken  Sword 5 - The Serpent's Curse
  • Shadowrun Returns
  • Shadowrun: Dragonfall - Director's Cut
  • Tesla Effect: A Text Murphy Adventure

Maksamalla vähintään keskiarvon verran maksetuista summista eli tällä hetkellä noin 7.50 dollaria/6.00 euroa saat edellisten lisäksi:
  • Shadowrun: Hong Kong - Extended Edition
  • Wasteland 2: Director's Cut - Standard Edition
  • Age of Wonders 3
  • Xenonauts

Maksamalla vähintään 15.00 dollaria/12.10 euroa saat edellisten lisäksi:
  • Torment: Tides of  Numenera
  • DreamfallChapters: The Final Cut Edition

maanantai 19. helmikuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - Monsters Inc

Seuraavana katsottavien elokuvien listalla on Monsters Inc, joka Pixarin neljäs leffa vuodelta 2001. Itse elokuva ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta muutamat hahmot olin nähnyt Pixarin aiemmissa lyhytelokuvissa sekä toki mainoksista. Elokuvalla on poikkeuksellisen kova setti ääninäyttelijöitä, mukana ovat mm. John  Goodman, Billy Crystal, Steve Buscemi, James Coburn ja Jennifer Tilly ja olin jo pelkästään näistä melko innoissani. Se että riittääkö hyvä näyttelijäkaarti tekemään elokuvasta loistavan, jäi kuitenkin vielä nähtäväksi.

Elokuva kertoo hirviöiden kansoittamasta Monstropoliksen  kaupungista, joka saa sähkönsä pienten lasten kiljahduksista. Hirviöt pääsevät lasten vaatekomeroihin portaaliovien kautta ja käyvätkin joka yö säikyttelemässä poloisia, oman yhteiskunnan edun vuoksi tottakai. Kaikkein taitavin säikyttelijä on isokokoinen, karvainen ja sininen Sulley, siitäkin huolimatta että hän on muutoin hyvin lempeä luonteeltaan. Hirviöillä on säikyttelyssä vain kaksi pyhää sääntö, joita ei saa rikkoa. Ensinnäkin lapsien ei saa antaa koskettaa heitä, sillä puheiden mukaan tämä on kuollettavaa hirviölle. Toisekseen mitään lasten tavaroita ei saa tuoda mukana hirviökaupungin puolelle. Parhaatkin joskus kuitenkin mokaavat ja siitäkös soppa lopulta syntyy, kun Sulley tuo vahingossa 3-vuotiaan Boo-tytön Monstropoliksen puolelle ja tämä luonnollisesti pääsee vielä karkuteille...

Tällä kertaa elokuvan mukana ei tullut enää ihan yhtä megalomaanista määrää extroja, kuten aiemmissa katsomissani Pixarin elokuvissa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä laatu on edelleen korkea. Tällä kertaa mukana oli noin 20 minuuttia kestävä sessio, jossa elokuvan tekijät keskustelevat elokuvan tekemisestä. Mukana olivat myös pari Pixarin aiempaa lyhytelokuvaa (For the Birds ja Mike's New Car) sekä Monsters Inc -elokuvan kommenttiraita.

Varsinainen elokuva oli ainakin hienon  näköinen ja erityisesti Sulley  näytti karvoineen upealta. Monsters Inc on ollut melko näkyvästi esillä Pixarin tuotekatalogissa ja halusin kovasti tykätä tästä elokuvasti. Jostain syystä en saanut siitä kuitenkaan kovinkaan suuria kiksejä ja rehellisesti sanottuna onnistuin jopa nukahtamaan elokuvan aikana :-D (tosin se ei ollut elokuvan syy, olin jo valmiiksi aika väsynyt). Elokuvan jutut olivatselvästi suunnattu nuoremmalle väelle. Monissa lapsille suunnatuissa elokuvissa on myös aikuisille suunnattuja vitsejä ja viittauksia, mutta ainakaan itse en tuollaisia kovinkaan paljon huomannut. Kyllä Monsterit varmasti lapsille maistuu mutta näin aikuiselle elokuva ei valitettavasti tuonut kovinkaan paljoa viihdearvoa.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - Toy Story 2

A Bug's Lifen jälkeen seuraavana Pixar -elokuvana on vuonna 1999 valmistunut Toy Story 2. Ensimmäinen Toy Story oli ilmestyessään suuri menestys ja olikin vain ajan kysymys, milloinka tekijät puskevat ulos jatko-osan. Itse en ollut ensimmäisestä osasta aivan niin vaikuttunut kuin olisin etukäteen odottanut ja nyt tällä kakkosella olikin näytön paikka...

Eräänä päivänä edellisestä elokuvasta tutun Andy-pojan äiti päättää hankkiutua eroon vanhasta rojusta ja järjestää pihamyyjäiset. Pojan lelusheriffi Woody (Tom Hanks) onnistuu pelastamaan lelupingviinin pois myyntipöydältä, mutta joutuukin itse siinä tohinassa vahingossa harvinaisia leluja keräävän Al McWhigginin (Wayne Knight) matkaan. Tämä ei tietenkään ole OK juttu Buzz Lightyearille (Tim Allen) sekä muille Woodyn ystäville ja he lähtevät toverinsa pelastusmatkalle toiselle puolelle kaupunkia. Kaappauksensa aikana Woodylle paljastuu, että hän perustui alunperin 1950-luvulla pyörineeseen TV-sarjaan ja hän tutustuu muihinkin saman sarjan leluihin kuten lehmityttö Jessieen, Stinky kullanhuuhtoja-Peteen sekä Woodyn hevonen Bullseyeen. Uudet tuttavuudet muistuttavat Woodya kuitenkin elämän realiteeteista ja siitä, että kannattaako tämän palata enää takaisin Andyn luokse pojan kasvaessa pian isoksi.

Pixarin kolmannen elokuvan kohdalla tämä ei tunnu enää yllätykseltä, mutta Pixar osaa kyllä pakata elokuvien mukaan upeat määrät extroja. Mukana on niitä perinteisiä poistettuja kohtauksia, elokuvan kehityksestä kertovia dokumentteja, animoinnista, elokuvan musiikista sekä sitten se mielestäni ehkä kiinnostavin juttu eli kommenttiraita. Lukuisten muiden juttujen  lisäksi tekijät esittelevät Woody-aiheista krääsää aivan kuten elokusassa näytettiin ja elokuvaa tehneet tietokonegraafikot pääsevät kertomaan, mitä kautta he tulivat töihin Pixarille. Jos jotain urputtamista pitäisi keksiä, niin mukana on jostain syystä extroja, jotka olivat T-paitojen ja muiden vinkkien perusteella Toy Story 3:n ajalta eli tekijät ovat hieman kierrättäneet materiaalia. Mukana olikin myös esim. pätkä jossa kerrottiin Toy Story 3:ssa esiintyvistä uusista leluista, mikä  ei ollut tosiaankaan sellainen asia jota haluaisin kakkososaa katsoessani vielä nähdä. Tuo oli kuitenkin vain pieni miinus ja kokonaisuudessaan extrat -osuus on määränsä vuoksi kuitenkin kuin extra-intoilijan märkä päiväuni.


Ensimmäisen ja tämän elokuvan välillä on ollut noin neljä vuotta aikaa ja tuona aikana tekniikka on luonnollisesti kehittynyt. Toy Story 2 näyttääkin tämän johdosta hieman paremmalta edeltäjäänsä verrattuna, mutta onneksi muutoksia ei ole tehty liian järeällä  kädellä. Elokuva näyttää edellään tutulta, joskin hieman  hiotummalta. Vaikka tälläkään kerralla elokuvan juoni ei olekaan kovinkaan hääppöinen, tässä oli sentään panostettu huumoripuoleen reilusti enemmän. Leluhahmot ovat edelleen ihan hauskoja, erityisesti Buzz Lightyear ja hänen kiistansa arkkivihollisensa keisari Zurgin kanssa. En tykännyt kuitenkaan kovinkaan  paljoa uudesta hahmosta Jessiestä, jotenkin hänen kliseinen cowboymaisuus vaan ärsytti itseäni. Onneksi pienet puutteet jäävät kuitenkin hyvien puolien varjoon ja tämä toinen Toy Story oli jo hieman viihdyttävämpikin tapaus, kuin mitä edeltäjänsä oli.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - A Bug's Life

Vuorossa oli taas Pixar -elokuvien katsontaa. Mietin hetken aikaa, katsoisinko elokuvia Pixar-boxin tarjoamassa järjestyksessä, vaiko elokuvien julkaisuajan mukaisessa järjestyksessä. Lopulta päädyin jälkimmäiseen, koska samalla pääsee paremmin hahmottamaan, miten kyseisen elokuvapuljun elokuvat ovat kehittyneet ajan kuluessa. Toy Storyn jälkeen seuraavana elokuvana vuorossa oli siis Pixarin toinen elokuva A Bug's Life, jonka studio julkaisu vuonna 1998.

Elokuva kertoo Flik -nimisestä muurahaisesta, jolla on vilkkaana ja kekseliäänä otuksena kokoajan uusia vempaimia kehitteillä. Valitettavasti nämä keksinnöt eivät useinkaan toimi ja aiheuttavakin usein enemmän haittaa, kuin hyötyä. Flik asuu pelon alla elävässä muurahaisyhteiskunnassa, joka on saanut riesakseen heitä alistavat heinäsirkat. Joka vuosi nämä heinäsirkat saapuvat muurahaisten saarelle kiristysreissulle keräämään näiden keräämiä ruokia. 

Eräänä vuotena juuri kun heinäsirkat ovat saapumassa ja ruuat on asetettu valmiiksi, Flik onnistuu tunaroimaan ja koko kerätty ruokakolehti tuhoutuu. Tästä ei heinäsirkat tietenkään ilahdu, mutta antavat lopulta asian olla mikäli muurahaiset keräävät seuraavalla kerralla tuplasti isomman ruokasaaliin. Vaatimukset ovat kuitenkin aivan liian kovat ja jotain muita ratkaisuja pitää keksiä. Koska koko soppa on Flikin syytä, hänet lähetetäänkin pois saarelta etsimään sellaisia ötököitä, jotka ovat valmiita taistelemaan muurahaisten puolesta. Flik löytääkin juuri sopivan ryhmän voimakkaita ja urhoollisia sotureita, mutta kaikkien epäonneksi kyseessä on väärinkäsitys ja joukkio onkin näyttelijöitä, jotka luulevat olevansa matkalla performanssikeikalle... näyttelemään sotureita.

Boxin mukana tullut versio A Bug's Lifesta oli ns. 10-vuotis juhlaversio ja sisälti ison määrän erilaisia extroja. Mukana oli normaalien trailereitten ja mainosten lisäksi mm. Pixarin lyhytelokuva Geri's Game, jossa vanhus pelaa yksinään shakkia. Muissa videoissa esiteltiin mm millainen juoni  elokuvalle oltiin alunperin suunniteltu ja erilaisia tuotantoon liittyviä dokumentteja. Lisäksi mukana oli parikymmentä minuuttia kestävä video jossa elokuvan tekijät muistelevat elokuvaa 10 vuotta julkaisun jälkeen ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä elokuvan kommenttiraita. Katseltavaa tai kuunneltavaa riittää varsinaisen elokuvan lisäksi siis useammaksi tunniksi.

Haluaisin tykätä tästä elokuvasta, mutta valitettavasti Se Jokin mielestäni vain puuttuu. Elokuva näyttää kyllä hyvältä ja lisälaatua saa blu-rayn teräväpiirtotekniikasta, mutta itse elokuva ei tuntunut kuitenkaan kovinkaan mielenkiintoiselta. Elokuvassa on kyllä iso kasa hyönteismaailmaan liittyviä sanallisia vitsejä, mutta (ehkä kyse on vain kielimuurista) minua ne eivät kovinkaan naurattaneet. Loppua kohti elokuva sentään parani hitusen. Jotenkin tämä ei iskenyt omaan aikuiseen makuhermoon, mutta uskoisin nuoremmille tämän olevan kuitenkin loistoleffa.