LucasArts teki 90-luvulla loistavia seikkailupelejä. Ensimmäiset osat The Secret of Monkey Island ja Monkey Island 2: LeChuck's Revenge ovat saaneet viime vuosina uusioversiot, mutta jostain syystä kolmas osa The Curse of Monkey Island ei tälläistä käsittelyä saanut. Peli on laadultaan ja erityisesti huumoriltaan huippuluokkaa ja onkin ollut suorastaan rikos ihmiskuntaa kohtaan, ettei tuoreempi pelikansa ole päässyt pelaamaan tätä peliä. Itse olin vuosia sitten onnekas löytäessäni pelin fyysisen version kirpputorilta, mutta olen silti toivonut myös latausversiota, koska se nyt vaan on niin paljon näppärämpää ladata peli netistä kuin alkaa kikkailemaan levyjen kanssa.
Tällä viikolla sattui kuitenkin hassusti, sillä kävin vielä alkuviikosta GOG-sivustolla katsomassa ovatko he vieläkään uudelleenjulkaisseet tätä peliä, mutta jo totuttuun tapaan eivät olleet. Nyt perjantaina uudelleenvierailu tuotti kuitenkin tuloksen, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen kolmas Monkey Island oli julkaistu paitsi GOG:iin, mutta myös Steamiin YEAAAAH! Olin tästä julkaisusta niin onnellinen että pakkohan peli oli heti ostaa ja lähteä fiilistelemään takaisin Apinasaarelle.
Edellinen Apinasaari päättyi hyvinkin outoihin tapahtumiin ja Curse jatkaa pian näiden jälkeen. LeChuck on edelleen voimissaan ja hyökkää luurankoarmeijansa kanssa Plunder-saarelle, jonka kuvernöörinä Guybrushin rakas ja myös LeChuckin ihastuksen kohde Elaine Marley toimii. Guybrush onnistuu päihittämään LeChuckin, mutta siinä samalla LeChuckin kirous lankeaa Elainen päälle ja tämä muuttuu kultapatsaaksi. Guybrush pyytää apua vanhalta tuttavaltaan Voodoo-naiselta ja tämä kertoo kirouksen kumoutuvan Blood -saarella löytyvällä sormuksella. Guybrush lähtee siis matkalle, mutta tätä ennen hän tarvitsee laivan, miehistön sekä kartan perille.
Ensimmäinen silmiin pistävä ero aiempiin MI-peleihin verrattuna on ulkoasu. Peli on toteutettu käsin piirretyllä grafiikalla, aivan kuin piirrettyjä katsoisi. Ilmestymisensä aikaan peli oli todella nätti, nyt 2018 vuonna grafiikka hieman pikselöityy ja on rosoisen näköinen, mutta tämä ei toki estä nauttimasta muutoin loistavasta pelistä. Varsinainen pelaaminen on aiemmista osista tuttua kauraa eli Guybrush etenee saarelta toiselle suorittaen erilaisia enemmän tai vähemmän loogiikalla toimivia esinepuzzleja. Monet pulmista ovat todella haastavia ja näissä ei kannata pysytellä aivan perinteisissä ajattelumalleissa.
LeChuck's Revengen tapaan myös The Curse tarjoaa pelimoodin jossa on helpotetummat puzzlet, mutta siinä samalla missaa paljon pelin loistavasta sisällöstä, joten haasteesta huolimatta suosittelen varauksetta valitsemaan pelin alussa Mega Monkey -pelitilan (tätä ei voi vaihtaa enää pelin alettua). Peliin palaa takaisin myös ensimmäisestä osasta tuttu miekkataistelu, jota moni piti pelin yhtenä hauskimpana osuutena. Yhteenotot voitti paremman miekkailijan sijaan se taistelija, joka osasi loukata toista pahemmin. Tällä kertaa solvausten pitää myös rimmata keskenään.
Peli on huumoripuoleltaan hulvattoman hauska ja vakavempia hetkiä ei pahemmin nähdä. Peli on muutoin loistava kokemus, mutta jos jotain valitettavaa pitää keksiä niin osa puzzleista ovat aivan käsittämättömiä. Vaikka olenkin olenkin pelannut pariinkiin otteeseen vuosia aiemmin, niin edelleen joutui pähkäilemään muutamaa kohtaa oikein olan takaa. Ratkaisun selvittyäkin (lähinnä tuurilla) jäi vain miettimään, että mitä pelin tekijät ovat oikein ajatelleet näitä suunnitellessa. Vaikeudestaan huolimatta peli on kuitenkin edelleenkin yksi seikkailupelien kruunujalokivistä ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti